On sitä ahtaamminkin matkustettu, vaikka samanlaista tunnelmaa ei välttämättä enää toista kertaa tule ja senkin lisäksi tällä kertaa kaikki ainakin pysy hengissä.
Joskus sitä miettii minne elämä kuljettaa ja nykyään aika usein toisinaan kaikki tiet johtaa
Siivikkalaan, vaikka mitä sillä on väliä, jos siellä tykkää olla.
Extremeä tämä elämä kyllä on, kun Jounin kanssakin leikittii magiceilla sängyssä, vaikka mikäs sen parempaa tekemistä. Kyllä Jove on aika äijä!
On kyllä mukava käydä kahvilla moikkaamassa tuttuja, ilman kahvia ja kahvileipää. Kai hampurilainen ja shoppailu korvaa puuttuvan kahvin. Bueno.
Haastavaa kalakeiton tekemisestä tekee se, että kalanmakuinen ja maustettu liemi on jo valmiina, mutta kalat ja perunat puuttuu. Tee ite, mä sanoin sitten.
Sillon ku luulee, että on ihan himokiire bussiin, niin kuski tuleen tyynesti n. 5 minuuttia myöhässä paikalle. Ja mun piti huohottaa koko matka.
On kivaa tehä ruokaa isolle porukalle, pienestä raaka-aine määrästä tai just toistepäin... Mukavinta koko touhussa on tietenkin pilkkoa kaikkee sellasella puukolla, jolla ei tekis ees viiltohaavaa. Tai sit on ihan kivaa heitellä fetanesteitä pitkin keittiöö. Ja siivota.
En tiedä mitä sanoisin, tai uskaltaisinko kysyä sulta, mut mulla oli ainakin kivaa, toivottavasti sullakin.
Kauhee mörkö on olemassa, jolle pitäis löytää pesäkolo. Hui hui!
Miksi kaikki asiat oli niin korkeelentosia etten saanu sanottua oikein mitään, mutta onneksi sen kaiken kaaoksen keskeltä tajusin sentään jotain ja sen tuloksena syntyi visio.
Sanotaanko, että olipa kummallista kaikki viikonloppuna, mutta hyvä mieli mulle jäi ja kiitos siitä kaikille, nähään parin viikon päästä!