Heidi käveli pitkin Tapiolan kyliä. Kello oli puoli yksitoista ja Heidi päätti kääntyä kohti linja-auto pysäkkiä. Olisi vielä läksyt tekemättä ja koira käytettävänä. Heidi ehti juuri pysäkille, kun vihreä HBS kääntyi. Heidi hyppäsi tyhjään bussiin ja meni toiselle penkkiriville. Väsynyt Heidi lepuutti silmiään ja kuunteli ison auton ääntä. Laajalahden kohdalla bussi pysähtyi. Kuski naurahti nähdessään asiakkaansa nukahtaneen.
-Herätys, nuori neiti! Kuski sanoi ja Heidi havahtui. Pian Heidi jatkoi kylmästä ja väsymyksesä täristen kohti Koivistontietä. Katuja valaisi ainoastaan lumi ja siihen heijastuva katuvalo. Heidi kiipesi varovaisesti narisevan ja lumisen portin yli. Pian hän pääsi sisälle. Hän sytytti eteiseen valon ja samassa Heidin viisivuotias valkoinen lapinpaimenkoira Remu tuli häntä heiluen tämän luokse. Heidi silitti Remua ja käveli yläkertaan huoneeseensa. Heidi avasi maantiedon kirjan ja aivan kuin se sama tuska olisi päässyt irti. Heidi tunsi kyyneleen valuvan poskelle ja samassa hän, yksinkertaisesti, repi kirjan kahtia. Sitten Heidi kolautti päänsä pöytään ja yritti olla itkemättä, mutta kaikki tuli kuin raketti ulos. Kädet vapisten Heidi otti sakset, asetti sen ihoaan vasten ja repäisi. Sakset lensivät lattialle ja käsivarresta valui verta. Remu inisi ja Heidi katsoi tähän. Hetken kuluttua kaksikko oli ulkona. Heidi muisteli viikon tapahtumia.. Ruotsin tunnilla luokan kaksi poikaa olivat heitelleet Heidiä teippikääröillä, Mantsan tunnilla haukkuneet tämän, koska Heidi pitää koirista ja animesta. Heidin sydäntä viilsi, koska hän tiesi kaiken paskan jatkuvan vielä vuoden. Tytön vanhemmilla ei ollut tietoa näin pahasta koulukiusaamisesta. Aamulla Heidin päivä olisi alkanut yhdeksältä, mutta Heidi meni jo kahdeksalta kouluun. Varttia vaille yhdeksän Heidi meni ja teki sen, mitä oli suunnitellut koko yön. Tasalta luokassa alkoi ruotsintunti. Luokasta kaikki katsoivat taululle kauhuissaan. Siinä luki isolla: "Toivottavasti olette onnellisia, kun olette saaneet minut päättämään päiväni. Arvoisa 9C: Onko kiva olla murhaaja?" Samassa opettaja kertoi, että oli nähnyt Heidin tyttöjen vessassa veitsi kurkussa. Tämän vieressä oli paperi, jossa luki: "En olisi halunnut tehdä tätä, mutta tämä oli teidän päätöksenne. Miksette hyväksyneet minua tälläisenä?"
Tarina perustuu osittain tositapahtumiin.