Asteen,vailla rakkauteen,
matka on mittaamaton.
Lailla saasteen se laskeutuu,
ja imeytyy ruumiiseen.
Kukat kedolla saastetta saa,
ne sitä itseensä hamuaa.
Niin kuin rakkauskin,
joka ruumiin valtaansa saa.
Oot kuin musta aukko joka imee pois,
jättäisit ees jotain millä elää vois.
Sä oot piru naiseks,jopa saatana kumartaa,
on ihme ettei tuu vallan kosimaan.
Saat hänetkin polvilleen asti laskeutumaan,
teollesi hän alkaa kalpenemaan.
Ei tainnut tajuta jumalakaan teitä luodessaa,
miten paljon yhdellä kylkiluulla saa,
täällä maan päällä pahaa vaan.
Askeleen, kohti hulluuteen,
suunta on ikuisuuteen.
Lailla julman pedon se raatelee,
tuskin kauniita muistelee.
Nainen oot niin säälimätön,
kuin oisit aivan sydämmetön.
eikö teillä oo tunteita ollenkaan,
kun teette toisells mitä vaan.
Oot kuin musta aukko joka imee pois,
jättäisit ees jotain millä elää vois.
Sä oot piru naiseks,jopa saatana kumartaa,..........vaan.
San. Jarmo Krooks
Säv. Saku Krooks(joita ei yllättävästi täältä löydy)