manailin olooni kaikille tutuille ketkä soitteli ja kyseli et "joko nyt?" "no, mitään tuntemuksia?"
Vaikka olin viimeset kaks kuukautta toivonu et saisin jo puskee masuasukin maailmaan ni just sinä
päivänä satuin ajattelee et tulis vasta seuraavana pvänä et kerkeisin shoppaa kaikki äitiyspvärahat jotka siis tuli ke 5.3! :) Mut eiköhän sit lähteny hommat käyntiin!! Neljältä meni siis lapsivedet. Kuulu kauhee rusahdus, nousin ylös ja juoksin vessaan ku sitä tuli niin maan prklsti! No äkkiä kamat kassiin ja menoks! Sairaalassa suppareita tuli 10 min välein ja työhönsä kyllästyny 'kätilöapulainen' passitti meidät kotiin ja sano et "tulkaa huomenna uudestaan, ensisynnyttäjät synnyttää vähintään 25 tuntia!" Kyrsiintyneenä lähettiin takas kotiin, kävin vielä rauhassa suihkussa ja meikkasin (ihan ku joku siellä synnytys salissa kattois mun pärstäkerrointa ;DD, ämpäri, ku ei muuta ajateltavaa ois siinä vaiheessa) Siinä sit meikkaillessa supistuksia tuli 3-4 min välein ja yritin sinnitellä urheesti lattialla, kunnes sit ukko sano et nyt mennään! klo 20 oltiin siis taas siellä sen vitun apulaisen kanssa, jolta ei sit yhtään herunu sympatiaa ja eikä mitään muutakaan! sit kun se kurppa vihdoin viitti mun paikkoja vilkasta, olin 4 cm auki, "noh, sinä oletkin sitten hieman nopeampi synnyttäjä..." jep! Synnytyssalissa meille tuli ihanan herttanen ja rauhallinen vanhempi nainen kätilöks! klo 22 sain epiduraalin joka ei auttanu, kipu jäi oikeelle puolelle. Kun sain käskyn alkaa työntelee ni siinähän se pikku mies sit jo olikin klo 00.13. En tajunnu ees et poitsu oli jo syntyny. Synnytyksestä jäi niin hyvä fiilis kun vaan voi sellasesta hommasta jäädä. Sinne mennää kyllä uudestaan, mut ei muutamaan vuoteen!! Tsemiä vaan kaikille odottajille! :D