IRC-Galleria

Silmät naurusta kyynelissä sanoin, että koskaan
koskaan milloinkaan, ikinä ei minulla ole ollut näin hyvä olla.
Kun tuollainen onni osuu kohdalle ymmärtää että onni on sellaista luksusta johon ei kenelläkään.
Minulla ainakaan ole varaa.
Ihmistä pitäisi suojella siltä mitä hän haluaa.
Sinä rakas todella osoitit, että pahiten kompastuu elämänsä kohokohtiin.
Nyt tiedän, että onnellisuus ei ole mikään naurun asia.
Onnellisuuden vierellä elää aina pelko ja kaikki pelko on menettämisen pelkoa.
On olemassa. Aivan yksinkertaisesti on olemassa sellaista onnellisuutta jota ei voi säilyttää edes hyvällä onnella.
minähän uskoin toivoin rakastin
loputtomasti, melkein loppuun asti
vaikka oltiin monennessako hulluudessa jo
usko toivo rakkaus
kun suurin niistä on toivo, kuinka pieni on usko rakkauteen
on kyse vain tahtomisesta
tahtomatta jättämisestä ja rohkeudesta elää tahto todeksi
eikä loppujen lopuksi tai kaiken aluksi
millään mitään tekemistä minun kanssani tai kaipuunkaan, on vain sinä ja sinun puuttuvat palaset
totisesti me tultiin, toisiamme vastaan
peloista selviää vain antamalla niille periksi
ja aina, yhä vielä
vaivaa meissä rakkauden pakolaisissa se menetetty mahdollinen
sinä sanot tämä on naurettavaa, etkö huomaa, kumpikaan ei naura
ei rakkaus ole onneton , vain ne ihmiset jotka sen ovat menettäneet
mutta epätoivoisesti, ihan epätoivon vimmalla
me pidetään toisistamme kiinni kunnes kuolema meidät erottaa, rakkauden kuolema
Näihin aikoihin minä kovasti koetan olla kovempi kuin olenkaan ja oikeastaan olenkin, kun on pakko.
Kyllä senkin muistan kuinka kovaa joskus oli. Mutta niin se vain menee. tiedätkö rakas?
Niitä ikäviäkin hetkiä on nyt ikävä.
sinä pakenet, olet aina paennut
nyt pakenet jo sitä ettei sinua kukaan enään etsi
nyt ymmärrän kuinka helvetin vähän sinä ymmärrät
minä tarvitsin sinua monina hetkinä joita et edes huomannut
kuolema ei meitä erottanut vaan elämä
muistoja on paljon , muistoja on liikaa
ehkä me annetaan ja otetaan kaikki liian vakavasti
ehkä mikään ei lopulta ole kovin tärkeää, ehkä kaikki on yksinkertaista
minkään takana ei ole mitään, eikä kukaan ole kenenkään koskaan ollutkaan
ajattelin että jossain joskus täytyy olla joku
että sinä jonkin aikaa olit se
mikä ei kosketa
se koskee ja satuttaa
toisinaan on meitä ikävä
mitä meillä oli, oli hetkeä ikuisempaa
jotain on opittava, erehdyksen ja erehdyksen kautta
miten voit ymmärtää niin väärin ja olla ymmärtämättä
kun en enään huutanut ärtynyt itkenyt, jaksanut välittää
sinä luulit, nyt kaikki hyvin
ehkä kaikella, aivan kaikella on tarkoitus
myös sillä että jollakin ei ole
entä jos rakkaus elää esteistä niin kauan kuin ainoa este ei ole rakkaus itse
tiedätkö
huono kysymys
et sinä tiedä
mutta yritä kuvitella, minä pyydän
miltä tuntuu taakka, miltä tuntuu kantaa kaikki
loppua eletään kun väärinymmärrykseen vastataan suuremmalla väärinymmärryksellä
onko niin että yksinkertaisesti
suhteet kaatuvat liian suureen tunteeseen
tai ettei kahta ihmistä sido toisiinsa rakkaus, vaan pelko siitä että rakkautta ei ole?
Mutta miksi vain mahdottoman kanssa uskoo rakkauden mahdolliseksi.
Ei se että tehtyä ei saa tekemättömäksi vaan se, että tekemätöntä ei saa tehdyksi.
Kaipuuta kuopatuksi, surua surruksi.
Ei ihmisellä ole vapaata tahtoa! Ei kerta kaikkiaan vaan ole!
Minä en voi lakata kaipaamasta sinua.