yksinäisyys....mmmmm....se niin pelottava sana joka tuo ikäviä muistoja mieleen aina alasteelta asti...olen aina ollut yksinäinen mutta kaikki muuttui kun pääsin 7:lle. tutustuin bussissa henkilöön joka ymmärsi minua ja osasi piristää minua oikeana hetkenä: )yläasteen aikana on sadellut paljon uusia ystäviä mutta aina kun jään yksin kaikki ne ikävät muistot yksinäisyydestä tulevat mieleen ja silloin tunteet nousevat pintaan ja mietin kuinka onnekas olen ollut että olen saanut näin hyviä ystäviä<3rakastan heitä todella<3<3<3ilman heitä olisin hukkunut tähän loputtomaan yksinäisyyteen;(
tämä viesti on omistettu erityisesti:
- Anglel_lilylle<3
-jeniferille<3
kiitos teille kummallekin<3ilman teitä en olisi mitään<3ja kiitos myös muillekkin ystävilleni jotka ovat tukeneet minua oikeana hetkenä<3