Kaikilla on silloin tällöin semmoinen olo et puhelin ja mese on täynnä ihmisiä, mutta ei silti ketään johon oikeastaan ottaa yhteyttä. Lienee turha mainita et oma olo on just semmonen nyt. Tuntuu taas vaan et oon liian erilainen kun loput maaliman väestöstä. On typerää kun on 'kotonaan' ja silti on koti-ikävä! Ehkä joku teistäkin tietää sen tunteen...?
Pitänee siis lähteä todellisuutta pakoon kirjahyllyyn, ma luulen.
Heippa!