Kinda the song form of Courage Wolf, yanno?
Rakastan. Rakastan tota kovaa, kylmää, kaunistelematonta asennetta jota toi Hän tässä huokuu ja hohkaa.
''Niinhän se on, kaameaa kun onneton on se joka ei saa rakastumaan, itseänsä ei ainuttakaan. Oi sua onneton, noinko vaikeeta se on?''
Pään silittely ei pidemmässä juoksussa auta, niinhän se on. Ottasin itelleni mieluummin tällasen perseelle potkijan ja ravistelijan. Tottakai myötätunto on silloin tällöi paikallaanki, joidenki mielestä jopa aina, mutta...
Meillä päin on oltu aika suoria oikeastaan aina, joten sitä itse on oppinut kyllä rakastamaan sitä betonilattiaa jota Totuudeksikin kutsutaan, eikä mitään untuvaista valhetta, johon kääriytyä.
Ja mieleni tekee edelleen mieli salmiakkia. Perkele,