Tiättekö mitä?
Miusta olis oikeestaan tavallaan pahempaa jos EN ois pettymys isälle. Koska se tarkottas ettei se ois koskaan nähny sitä potentiaalia mitä miussa on eikä oottanu miulta paljonkaan (tai sitten olen pahemman luokan harhainen ja kuvittelen itestäni liikoja, vaihtoehtohan sekin on)
Mutta oikeesti.
...Hassua sinänsä et miulla on oikeesti ongelmia molempien vanhempien kanssa. Sirpasta nyt ei niin väliä, koska ei miulle Sirpan mielipiteet niinkään paina, mut isä. Tunnen olevani sille niin helvetisti velkaa etten aina ees kestä.
Taas kerran voidaan kyl huomata et ajattelen itteni jotenki kaikkia paremmaks ja vahvemmaks, koska ootan iteltäni paljon enemmän kun esim. keneltäkään muulta.
...Se terapia on kyllä oikeesti varmaan aivan älykäs veto. Hyvä olla kylmä ja rationaalinen pää sillee.
En tiiä miusta tuntuu kans et oon isälle 'rakas' koska oon sen lapsi (sama kyl Sirpan kans), eikä niinkään siks kuka moon. Makes perfect sense though' koska no joo mut huoh joo.
PS Miksi oi miksi on kirjoittaminen niin paljon helpompaa kuin puhuminen?