IRC-Galleria

Virallisesti oon tälläkin hetkellä Joensuussa tetissä, eli istun Kiteellä i koneella täsjuu, äitikkeeni tulee viien maissa hakemaan miut täältä oikeesti JOensuuhun jänöjen kans, ihan kiva muuten mutta ku Valo ja Julius ei oikee toivottant Ällää kotiin erityisen ilosesti, ni ois paljon kivempi antaa tän tilanteen tasautua täällä, tutussa ympäristössä... Ja gotta say, asennoiduin jo siihen että lahnastelen ja ajattelen tän viikon ellen toisenkin täällä päätä vähän selvemmäks, tulevaisuuden- ja kaiken muun mitä oikeesti haluun osin. Ompas ahdistavaa... ei siis auta muuta kuin nauraa DRESHISHISHISHII! Dreshishishii!

Pitää kyllä oikeasti uhrata aikaa oikein kunnolla oman pääni järjestelyyn nyt.

Mut ei se mitää. Se on vain elämää.

Nyttei haittaa vaikka kone lewiis, sen saa tappaa, koska secretagentLexa vastaa nykysin kaikista tärkeistä jutuista<3 MWAHAHAHAHAHAHA!

En sit tiä kuin kauan

Josko sitä kuitenkin niin saisi aikaiseksi että tilais leekeltä, joo. en vaan tiä kuinoperoin ilman omaa tietsikkaa, lahdehdehdaah.

heehee, Tiiinaaaaa~~<3

Miksi koneen piti hajota (taas)? Miksi nyt sitten piti iskeä taas kunnon nukkekuume? Koska pitänee tuhlata synttärilahja toiveeni uuteen koneeseen, eikä loppuihin nukkerahnoihin... *LeSigh* Toisaalta, jos oikein boheemiksi ryhtyisin, enkä omaa konetta omistaisi... Hmm.. Pieni ingelma vain siinä että tarvitsen konetta asioidakseni nukkekaupoissa etc. krple...

Kone lewis! n__n

Joo, otettii Absun kaa kuvia, ja voi paska ku viihyn kameran eessä 8< Otettii yakuza-, rokkari- ja joku ihmebaarihintti meininki kuveja 8D Hitto ku pelotti et kytät tulee, koska TOTTAKAI piti ottaa minun koriste katana/t rekvisiitaks 8D

kertosäe:
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän

kertosäe

Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsi nojaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.

kertosäe

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonan,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa tyttöön mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.

kertosäe (2x)