Uh la lá~! On ollut ihanaa elo tässä viimeaikoina mutta tänään tapahtui se mikä yleensä tapahtuu kun viihdyn liian hyvin.
Matto lähti alta.
Riiviö on puottanu karvaa ihan mauttoman paljon ny viikon ajan, ja nyt se on sitte kans laihtunukkii. Käytiin tänään Siina-sanin luona vierailulla ja Siina totesi että tuo laihtuminen on joko madoista tai sitten kasvaimesta johtuvaa.
Kasvaimesta.
Minun koiralla.
Ei.
Ja toki kun on valvottu yö takana oon tavallistaki herkempi, ja oon jo muutenki hei herkkäpoika. Pakko myöntää tuli sitten itkettyy siinä rannassa, mut coolio kun olen heitin vaan sanglassit päähän ja Siinalla oli kiire tapella Demonin kaa nii tuskin huomasi mitään hän. Oon siis liian coolio näyttämään tunteita.
Joojoo oon aika sad case. Mutta siis...
En mie tiiä mitä mie tekisin jos tuo piski kuolis. Se on kuiteki miu perhe ja toveri ja pakko myöntää, paras ystävä. Et vaikka kaikki miun läheiset ihmiset on ihania ja tärkeitä miulle nii- ku ei se oo sama. Ei miul oo ketään sillee special onee, nii. Paitti tuo koiraeläin.
Mut eipähän tollasten miettiminen oleellista vielä todellakaan ole, en vielä hirttosilmukoita puno, koska minähän teen kaiken ja enemmänki tuon elukan tähen.
Toivotaan vaan että alkasi lihoa hän uuden madotuksen jälkeen.
(Muuten menee piski läpivalasuun ja syyään riisii sitten ens vuos. Ellei istuta pilvenreunalla.)