Miksi miun isäkin kummeksuu hipstereitä? Mikse ees tietää mitä he on? Isä on kummallinen mies. Tuntuu et se tietää kaikesta jotain ja usein aika paljon ja silti se osaa olla aivan urpå. Plus oon oikeesti koittanu hätyyttää sitä tekemään sudokuja kun sen muisti on aivan järkyttävän huono (yks syy miks inhoksun sitä et ihmiset kertoo samoja juttuja useesti) Hyvä esimerkki isän muistista on se kun hää kerran kysy oonko mie kattonu Sopranosia. Hän ite on ostanu muistaakseni kaikki noista kausista miulle. Että juup.
Ahdistuksein taas miut löytäny on, mut olipahan yks vapaa viikko ees, enkä moo halunnu itteeni päiviltä pitkii aikoihin joten kyllä tämä tästä. Also miksen ole gangsteri 1900-luvun alussa? Tai cowboy? Miksen ole myöskään Pariisialainen taiteilija 1800-luvun lopussa? Miksen vaan muuta puumajaan välimerelle tai kivenkoloon jänkhälle? Miks miun pitää haluta niin paljon enemmän? Miks mikään ei riitä?
Ainii ja gato negro on pahaa viiniä. Hyijyij. Ei tosin niin pahaa etten ois juonu sitä aika montaa lasillista mutta silti.
Ja vielä yksi suuri kysymys, miten helvetissä ihmiset pärjää, I mean like cope in this fucking boring world?
Really? Koska keskinkertanen ja tylsä on miun päässä aika usein käsikädessä, ja keskinkertasta sanotaan yleensä keskinkertaseks koska se on keskinkertasinta ja tavallisinta ja minusta tavallinen on vaan aika helvetin tylsää
(pätee muuten myös ihmisiin, oon oikeesti sosiaalinen ja vaikka mitä jos kyse on kiinnostavista ihmisistä) mutta joooohhh.
Tylsää ja tympeää.