Muahaha, oon aikamoinen taikuri ku onnistuin kadottaan koneelta äänet. :D Mutta onneksi asiaan oli niinkin yksinkertainen ratkaisu kuin koneen käynnistys uusiks. Huh, saakeli pelästyin. :D
Joo, oli meinaan tosi kiva päivä tänää! Saakelin Tomppa karkas ja aiheutti melkein tipan linssiin ja sydänkohtauksen.
Olin juoksuttamassa jätkää pellolla liinassa ja pojulla oli varsin hauskaa. Persehän siinä lenteli mukavasti ja sitten jätkä onnistui jotenkin sieppaan köyden etujalkojensa väliin. Hän pysähtyi hetkeksi ja alkoi sitten panikoimaan ja rauhoittelut ei auttanu vaan hän alkoi kiskomaan ihan homona ja pääsi irti.
Ekaks Tomppa lähti juokseen tarhoille päin ja ajattelin et ihanaa, se menee kotiin ja juoksin sit perään. Noh, kuinkas ollakaan poju päätti kääntyä ja teki ison kaaren pellolla ja lähti juokseen kohti pellon suuaukkoa mistä sinne tullaan. Sinne oli matkaa joku 70m ja enhän mä ny ennen hevosta sinne ehdi ku toinen painaa ku hullu. Alkoi henkeekin ahdistaa ja tuli astmakohtauksen alkua kun juoksin Tompan perään ja oli pakko kävellä etten siihen tukehtunu.
Noh, kun pääsin tielle niin hevosesta ei näkyny eikä kuulunu mitään. Juoksujälkiä näky tiessä, mut en ehtiny katteleen niitä ku lähdin pinkomaan tallille - luulin että Tompero olis siellä. Mutta eipä ollutkaan. Onneks olin mutsin kanssa tallilla, sanoin sille et Tomppa karkas ja en tiedä missä se. Ajateltiin et se on lähteny sen vanhalle kotitallille mikä on parin kilsan päässä, joten lähdettiin ajaan sinne. Samalla soitin Tiialle et Tomppa karkas ja kattoo et jos se tulee talliin.
Noh, ei onneks keritty ajaan pitkään ku Tiia soitti - karkuri on kotona. Voi luoja että olin helpottunu!
Lähellä on kuitenkin junarata, alkoi hämärtään ja Tompalla ei ollu heijastimia ja se on tumma hevonen. Onneks ei juossu auton alle.
Oli poika vähän hiessa, ties missä asti kävi päästelemässä kun oli se pari minuuttia kateissa. :D
HUH MIKÄ PÄIVÄ!