Oon jo puoltoista vuotta ollu tosi epäsosiaalinen netissä. Sitä ennen olin ihan älyttömän nettisosiaalinen - kamuja miljoona ja tapasinki niitä. Mut sit tuli vaan joku, et "Ei jaksa." Ja nyt se on taas oikeen kunnolla pahentunu niin, ettei viittis käyr täällä Galleriassakaan.
Oon kyl luonnossa ihan suhtkoht sosiaalinen, mut se siin just onki, et tykkään paljo enemmän olla kasvotusten, ku kaikkien näitten biljardien pikselien ja megabittien takana. Face to face, u know.
Sen huomaa siinäki, et en esim. koskaan textaa, vaan soitan. Sit ku yleensä nuoret just hoitaa asiansa textaamalla, ni jos joku textaa mulle, mä mieluummin soitan takasi, ku alan näpytellä jotai ärsyttävii mininappeja. Siin kestää sata vuotta ja se on turhauttavaa, saatika et valkkaat numban ja saat kertoo asias en uno momento. Ja tykkään kuulla toisen äänen. Paljo lämpimämpää, läheisempää ja todellisempaa rupatella, ku lähetellä kylmiä kirjaimia.
Inhoon muuten yli kaiken puhuu jostain tärkeistä ja vakavista asioista netissä/mesessä/wutevertheshit. Sillon en koskaan saa kunnolla ilmastuu asiaani, ku kestäis semmosen min. puol päivää saada kirjotettuu kaikki ne asiat ylös, mitkä on otettava huomioon. Puhuessa se onnistuu paljo helpommin. Sit siinä voi käydä myös niin, et jos toinen vaiks suuttuu tai jtn., ni se voi vaan lopettaa ja sit mä jään tyhjän päälle, et "no mitäs nyt?" Sellanen on niin maan hanurista, koska mä olen "tämä selvitetään _tässä ja nyt_" -tyyppi, joka ei lepää, ennenq asia on klaari.
Joskus ois kyl kiva saada nettisosiaalisuutensa takasi, et tutustus monenlaisiin mielenkiintosiin uusiin ihmisiin, niinq sillon ennen, mut pidän ny ainaki viel jonku aikaa sapattivapaata netin keskustelupalstoilta, mesestä yms.
Ehkä sit taas joskus aktivoidun. =P