IRC-Galleria

Hmm... Näyttää siltä, että tämä ei ole päiväkirja vaan joka-toinen-päiväkirja. No eipä ole paljon kirjoiteltavaa, kun viettää tylsää elämää koneen ääressä. Mistäpä sitä nytkin kirjoittaisi?

Uskontoa ja arvomaailmoja on jo käsitelty... No, raha on tietysti aina yhtä hyvä aihe. Raha. Niin pieni, mutta maailman merkittävin sana. Rahalla saa, ja hevosella pääsee. Niinhän sitä sanotaan, mutta mikä on totta ja mikä ei?

Yhteisöstäni "Rahalla saa kaikkea!" voi jo jotakin päätellä minun suhtautumisestani rahaan. Sanotaan myös, että rahalla ei saa ystäviä eikä varsinkaan rakkautta. Eihän se nyt pidä ollenkaan paikkaansa. Tietenkin saat ystäviä, jos sinulla on rahaa. Kukapa nyt ei rikkaan seurassa viihtyisi - varsinkaan jos tämä vielä sattuu olemaan muutenkin charmantti.

Ajatellaanpa vaikka jotakin CP-vammaista. Ei ehkä miellyttävin ihminen (minulla ei siis ole mitään kehitysvammaisia, eikä muitakaan vastaavia vastaan, mutta kyllä te nyt varmaan ymmärrätte, että he eivät ehkä ole tasalla kaikesta), mutta kyllä minä heidän kanssaan kaveeraisin, jos siitä jotain hyötyisin. Ja nyt osa teistä päivittelee, miten kauhea ihminen olen, kun tuolla tavoin käyttäisin toista hyväkseni. Pyydän, älkää tekopyhäilkö. Voin myöntää sen, käytän ihmisiä välinearvoina, jos se edesauttaa päämääräni saavuttamisessa. Ehkä matkalla satutan jotakin, mutta ei tässä maailmassa tapahdu mitään ilman, että joku kärsii.

Olen myös ostettavissa. Todellakin kauheaa, eikö? No, oletetaan että 60-vuotias erittäin rikas mies kysyisi minua naimisiin. Totta kai suostuisin. Avioehtoon en suostuisi, sitten jäisi mies ja rahat, mutta ei se missään tuntuisi. En siis sillä tavoin lähtisi pakolla rahoja tavoittelemaan. Kyllä minulta ystävyyttä ja rakkautta saa, jos vain hinnasta sovitaan. No, saa niitä ilmankin, mutta sitten täytyy ihmisen itsessään olla kiinnostava.

Näiden lausumien jälkeen ovatten lukijat aivan silmät ymmyrkäisinä, jotta miten tuollaisia ihmisiä syntyy? Minäpä kerron. Ihan samalla tavalla kuin muutkin ovat syntyneet. Siihen, millaiseksi olen tullut, ovat vaikuttaneet kanssaihmiset ja ympäröivä maailma. Olen observoinut, kuinka raha maailmaa pyörittää, ja siitä on tullut minullekin erittäin tärkeä asia. En ole syntynyt hopealusikka suussa, joten maailmankuvani on realistisen pessimistinen ja pessimistisen realistinen.

Loppujen lopuksi parasta olisi, jos rahaa ei olisi koskaan keksittykään.

Viimeisenä kysyn: mitä sinä ajattelit tehdä ilman rahaa?

Sincerely yours: Saz-san

Eilen en jaksanut kirjoitella, kun ei ollut, mitä kirjoittaa. Eipä silti. Ei tänäänkään ole mitään erikoista tapahtunut.

Eilen Lazzi-chan pistäytyi luonani. On aina yhtä ihanaa nähdä häntä. Hänellä on jokin "voima", joka saa aina paremmalle tuulelle. Vaikutan kyllä itse varmaan ihan kauhealta ihmiseltä, kun nauran lähes tulkoon kaikelle, mitä hän sanoo, mutta faku kun hän saa kaiken kuulostamaan niin hauskalta. Mitäs on niin eleikäs ja ilmeikäs ihminen. xP Ei se kuitenkaan huono piirre hänessä ole, onpahan ainakin joku, joka valaisee pimeimpinäkin hetkinä. Haluankin kiittää rakasta Lazzia siitä, miten hän on jaksanut minua kaikki nämä vuodet katsella. Siispä: dômo arigatô gozaimasu, Lazzi-koibito.

Voisi tässä vaikka laittaa vähän lukua ihmisten välisestä arvomaailmasta.

Jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo, jonka syntyessämme saamme. Se, mitä sen jälkeen teemme on itsestämme kiinni. Onhan vallan eri asia olla Nokian pääjohtaja kuin pultsari kadulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nuo esimerkin kaksi henkilöä loppujen lopuksi olisi samalla viivalla. Sillä mikä määrittelee arvokkuuden?

Toisilla korostuu aivan erilainen arvomaailma kuin toisilla. Miettikäämme esinearvoja. Nokian pääjohtajalle arvokkainta saattaa kenties olla obligaatiot ja pörssikurssit. Pultsarin elämässä arvokkainta saattaa olla se Koskenkorvan viinapullo. Tai sitten ei. Emme voi tietää heistä kummastakaan mitään, joten emme voi määritellä heidän arvoaan. Voimme vain muodostaa mielipiteitä. Esimerkkini oli tässä melko kärjistetty, mutta ajaa asiansa.

Auktoriteetteja toki saa ja kuuluukin olla, jotta osaisimme katsoa elämiseemme suuntaa. En kuitenkaan kannusta ketään yrittämään olla kuten joku muu, sillä silloin ihmisen oma elämä jää elämättä, kun yrittää pakolla olla jotakin mitä ei ole. Nyrkkisääntönä voikin pitää seuraavaa: katso arvokkaaksi se, minkä tahdot, älä sitä mitä muut pitävät arvokkaana.

Joten ensi kerralla, kun katsot vähäosaisempaa ja mietit: "Miten arvotonta roskasakkia", muista, että hän on tehnyt valintoja, jotka ilmeisesti ovat menneet pieleen. Seuraavana päivänä se voit kuitenkin olla juuri sinä, joka kysyy vastaantulijalta paria euroa Karhu kolmoseen.

Sincerely yours: Saz-san

Pitkään Saz-san mietti, että kirjoittaako päiväkirjaan vai ei. No, kuten varmasti huomaatte vastasin itselleni myöntävästi. Ei ole mitään niin pahaa, että siitä tuleva työnantaja voisi nokkiinsa ottaa. Vapaa maa - ainakin pitäisi olla.

Nyt sitten alkoi jälleen koeviikko. Saksan kokeella. No, mitäpä siinä, ihan hyvin se (kai) meni. Olinpahan ainakin kerranki edes hieman lukenut, tosin siitä ei niin paljon ollut hyötyä, kun opettajamme (lue:Koira) oli tehnyt kokeesta kiitettävän vaikean.

Se kouluasioista. Kukas sellaisia nyt aina jaksaa miettiä?

Oli tässä taannoin juttua mesessä uskonnosta. Sepäs se onkin minun yksi lempiaiheitani. Tämä päiväkirja onkin hyvä, kun tänne voi kirjoitella kaikenlaisia, enemmän tai vähemmän, filosofisia pohdintoja.

Asia on nyt niin, että minä kyllä uskon kristinuskon Jumalaan ja pidän Häntä sinä Oikeana Jumalana. En kuitenkaan kiellä minkään muun uskonnon jumalia, vaan pidän heitä aivan yhtä olemassa olevina kuin kristittyjen Jumalaakin. Siinä onkin nyt se juju, että ajattelen muiden jumalien olevan lähtöisin Saatanasta. Miksikö? Koska Saatana yrittää "houkutella" kaikin keinoin ihmisiä puoleensa. Saatanaahan pidetään kristittyjen aikaansaannoksena, joten kaikki eivät siihen usko. Niinpä Saatana sitten on keksinyt tavan, jolla "houkutella" nämä ei-kristityt tykönsä.

Ottakaa siis huomioon, että nämä ovat omia päättelyjäni, eikä niitä ole kukaan tosiksi todistanut, mutta siitähän uskonnossa nimenomaan on kyse. Uskosta. Minun puolestani kukin saa uskoa mihin ikinä vain haluaa, se ei ole minun huolen aiheeni. Minä pidän huolen vain itsestäni ja omasta uskostani.

En siis myöskään kannata lähetystyötä sellaisena, että ihmisiä yrietään (pakko)käännyttää toisen uskonnon pariin. Vapaa tahto on hyvin tärkeä asia, eikä sitä tulisi riistää keneltäkään, kuten esim. kasteessa tapahtuu. Ei se pieni vauva ehkä osaa päättää, haluaako kuulua kirkkoon vai ei, mutta miksi sen pitäisikään? Onko meidän pakko kuulua johonkin kirkkoon? Itse aion erota kirkosta, mutta pidän itseäni siitä huolimatta uskovaisena. Siis huom. u-s-k-o-v-a-i-s-e-n-a, en kristittynä tai luterilaisena. Ei ihmisen tarvitse kuulua mihinkään kirkkoon ollakseen uskovainen. Ihminen on oma kirkkonsa.

Sincerely yours: Saz-san