IRC-Galleria

Audrey Kawasaki. 24 vuotta. Syö pääsi. Olet liian lahjakas.
http://www.audrey-kawasaki.com/2007/

No. Mä olen vasta 17. Mulla on aikaa kehittyä. Mä olen 24 vasta 6,5 vuoden päästä. Mä ehdin kehittyä siinä ajassa paljon ja parempaan suuntaan. Kyllä.

Musta kyllä tuntuu että hoen tota mantraa aivan turhaan .___.


Mä haluan oikeasti saavuttaa jotain. Mulla ei ole koskaan ollut varsinaisia näyttelyitä (en laske sitä vuoden 2004 Turun lasten- ja nuortenkirjaston näyttelyä mukaan, koska se oli aivan paska ja kuka tahansa saa mitä tahansa siihen tilaan näytille. Paitsi nyt, kun se ei enää toimi kirjastona) eikä mun töitä ole koskaan julkaistu missään (lasketaan pois se lastenkirjaston näyttelyn mainos, johon oli painettu yksi tussityö). Angst.

En kyllä ymmärrä miksi angstaan näin, vaatiihan tollanen myös sitä omaa aktiivisuutta. Mä en voi tietenkään odottaa että joku heittää jalkansa oven väliin mun puolesta, mun pitäisi tehdä se itse. Varmasti tekisinkin ellei mua pelottaisi niin helvetisti. Entä jos mut teilataan suoralta kädeltä - et kelpaa, häivy ja vaihda asennetta, kasva aikuiseksi ja kehitykin siinä välissä. Eihän sitä tietenkään tiedä ellei koita, mutta mulle hylkäys on kuitenkin sen verran tuttu tunne, etten kamalasti tykkäisi. Siinä on aina se riski. Jos se pyyhittäisiin kokonaan pois, varmasti yrittäisin.

Toinen ongelma on tietenkin se, että toteutan harvoin mitään isoja töitä. Kaikki kuvani ovat lähes poikkeuksetta kokoa A4 tai A5, taikka ihan digitaalisessa muodossa.. Isommat projektit jäävät aina kesken. Mitä jos hankkisin ensialkuun aikka ne öljyvärit ja harjoittelisin niillä? Mitä jos koittaisin ennen sitä opetella vihdoin värisommittelun ja varjostuksen salat? Jälkimmäisestä olisi toki hyvä aloittaa. Muuten ei pääse puusta pitkälle.

Tästä tuli nyt tällaista en osaa-angstia. Sanon jo nyt, että kommentti nimeltä "osaathan sä" ei auta. En kerjää minkäänlaista egobuustia.
Olen liian itsekriittinen ihminen, siksi minkäänlainen lahjakkuus ei tunnu olevan tarpeeksi. Minua parempia piirtäjiä ja maalaajia löytyy jokikisen nurkan takaa. On myös heitä, jotka ovat minua NUOREMPIA ja 10 kertaa kehittyneempiä. Siinä vaiheessa iskee pahemman sortin alemmuuskompleksi. Kyllä minunkin pitäisi olla tuolla tasolla, olen sentään lähes 18-vuotias, tuo ja tuo taas vasta 16.

Vielä tämän päivän puolella otan kynän käteen ja aloitan .627 Lobotomyn. Tänään teen sen. Potkaisen projektin liikkeelle. Vaikka työn hedelmänä syntyisi vain yksi sivu, se on silti alku. Sadasosa siitä urakasta, joka olisi edessä.
Saatuani projektin valmiiksi kiikutan sen kustantajalle. Julkasette sarjakuvani saatana, tai minä julkaisen sen itse.
Saavutan jotain siihen mennessä kun pääsen ylioppilaaksi. Kyllä. Näin päätin.
Sitten minulla on jotain, jota laittaa CV:hen.
Sitten voin hakea lähes turvallisin mielin taideakatemiaan.
Ehkä pääsisin jopa ensimmäisellä yrittämällä sisään.
Tai sitten en.
Riippuu ihan siitä, mitä teen seuraavan puolentoista vuoden aikana.