Ihanaa, mahtavaa, upeeta, mieletöntä... Ei mulla oo sanoja kuvaamaan eilistä.
Eli ensi kertaa elämässäni olin Nightwishin keikalla.
Aluks pelkäsin, että siitä tulee täysi katastrofi tai fiasko tai mikä lienee. Jonotin 13 tuntia, ja olin tosi hyvissä asemissa kun ovia alettiin avaamaan. MUTTA helvetin typerät järjestysmiehet ei avannnukaan kaikkia ovia yhtä aikaa, vaan totta kai meiän oven viimesenä. Se nainen vaan seiso siinä ovella kädet ristissä eikä reagoinu mitenkään, vaikka me huudettiin ja paukutettiin ovea ja sillä aikaa sen selän takana juos kaiken aikaa tyyppejä kohti hallia. No, en sit pässy eturiviin, eikä esimerkiks yks poika, joka oli ollu siellä yli vuorokauden (se oli tullu sinne ihan ekana) päässy sekään. Sillon oikeesti vitutti, kun joutu siihen tokaan riviin ja siitä tönittiin väkisin kolmanteen. En nähny mitään, kun edessä oli melkein päätä pidempiä tyyppejä. Sit mun takana joku paljon paljon mua lyhyempi ulkomaalainen tyttö ehdotti paikkojen vaihtamista, koska se ei nähny mun takaa mitään. Suostuin ja peruutin about viidenteen riviin. Se olikin päivän pelastus, koska näin aivan loistavasti siitä kohtaa eikä siinä ollu niin ahdasta. Oli tilaa moshatakin. Jee. Ainoa vaikeus oli kuvaamisessa, kun oli kamalasti käsiä edessä, mutta ne oli aika helppo leikata paintilla pois. Ja saatiin homma hoidettua Indican aikana, niin ei menny Nw:n keikasta mitään ohi. (:
Indica lämppäs, ja se oli odotetun huono. Huvitti, kun istumapaikoista varmaan puolet oli tyhjiä Indican soiton aikana, porukka tuli sisään vasta kun ne lopetti. Nightwish taas ylitti mun odotukset, vaikka ne olikin valtavan korkeat jo ennestään. Anette etenkin veti aivan huikeesti. En oo nähny Tarjaa ikinä lavalla Nightwishin kanssa, mutta sen joulukonsertin ja Nw:n dvd:eiden perusteella voisin väittää, että Anette veti paljon paremmin. Sillä oli muuten ihania välispiikkejä, niissähän Tarja on tunnetusti huono. Toisaalta kukaan ei voita niissä Marcoa.
Anette esitteli meille suomen taitojaan. Sieltä tuli jo aika sujuvasti:
"Rakastan teitä kaikkia!"
"Anteeksi, mutta olen ruotsalainen you know"
ja ilmeisesti Empun opettama adjektiivin taivutus:
"Kiva, kivempi, kives"
Siinä kohtaa repes aika pahasti. Se on sitä Empun huumoria, ei sille voi olla nauramatta. Ilmeisesti Anettekin tykkää, ja sehän on vaan hyvä. Ja heh, alussa Anette esitteli ittensä Arskaks.
Biisilista oli mahtava. Pelkäsin, ettei ne soita Whoever brings the nightia, mutta soitti ne kumminkin. <3 Ja se, mikä oli kai kaikille tosi positiivinen yllätys, oli Higher than hope. Ne ei kuulemma oo vetäny sitä Anetten kanssa kertaakaan Suomessa, joten tosi ihanaa, että se oli sit tuolla. Slaying the dreamer olis ollu hauska kuulla, mutta ei kaikkea voi saada. Vanhoista biiseistä Anette suoriutu tosi hyvin, ja etenkin Nemo on sen laulamana jotakin aivan huikeeta. Eka biisi oli Bye Bye Beautiful, vika Wish I Had An Angel. Lisäks ne soitti ainakin Nemon, The poet and the pendulumin, Saharan, Amaranthin, Wishmasterin, Seven days to the wolvesin, Ever Dreamin, Cadence of her last breathin, Dark Chest of Wondersin... Joo okei, en muista tähän hätään kaikkea. Setti kesti vajaat kaks tuntia.
Sen jälkeen pikku hiljaa suoriuduin sinne Jäähallin taakse, jouduin venaamaan aika kauan ennen kun bändi tuli. Oli kivan kylmä ilman takkia, ja kun vielä oli ihan hikinen kun meni ulos. Emppu oli ehtiny karata ennen kun kukaan näki sitä, mutta muut piipahti siinä. Tuomaksen kimppuun en ehtiny käydä, mutta sain Anettelta ja Jukalta nimmarit yhteen julisteeseen ja pääsin yhteiskuvaan sekä Jukan että Marcon kanssa. Ihan mieletöntä, oikeesti, ei ihminen voi olla näin onnellinen kun mä oon nyt. Vuosi ei vaan olis voinu alkaa paremmin.