IRC-Galleria

..Elikkäs vaikka kukaan ei pitänyt ajatuksesta, minun oli pakkomielteisesti saavutettava zahirini, niille jotka eivät tiedä mikä se on, kysykää marilta =)
Torstaina päätin että perjantaina sen haen, varasin päiväristeilyn tallinnaan (15e), pakkasin mukaan isoimman käsilaukkuni minkä löysin ja hyppäsin junaan. Menomatkalle otin makuuvaunupaikan, se on vähäinen sijoitus jos saa yönsä nukkua. Vielä kivempaa oli ettei konnari käynyt leimaamassa lippuani joten voin palauttaa sen toimistoon kertoen etten käyttänytkään sitä ja saan puolet rahoista takaisin =)

Aamulla jännitys tiivistyi kun juna oli puolituntia myöhässä. Kello oli jo 7.30 ja laiva lähtisi 8.00. Hyppäsin taksiin ja helvetin kyytiä satamaan, yhdeksällä eurolla ihme kyllä siitäkin selvisi. Ja laivaan päästyäni uskalsin hengähtää. Tapasin laivalla sovitusti 2 Pelastetaan koirat ry:n yhteyshenkilöä (joilla oli autot mukana) sekä 6 koiranhakureissulla olevaa immeistä. 3,5h vietimme taxfreemyymälässä, kahviloissa kunhan höpötellen, Nordlandia on todella paljon suurempi ja hienonpi alus kuin olin olettanutkaan.

Tallinnassa suunnistimme ensin vanhalle koiratarhalle, haimme Mona-nimisen sekarotuisen sekä kaksi pentua sieltä. Koerte Varjupaik on sen paikan nimi, mutta se poistuu pian kokonaan käytöstä. Melkoinen röttelötila se olikin.

Uusi koiratarha, Loomade hoiupaik, oli jo todella hieno verrattuna vanhaan tarhaan. Täältä haimme Janniinan suuren saksanpaimenkoirasekoituksen Rubinin sekä minun Rapp-tyttöseni. Ensisäikähdys oli että koira oli lopetettu/varauksesta huolimatta myyty, sillä sitä ei häkissä näkynyt. Lopulta kopista ulos kurkisti tärisevä ja honkkeli iso musta koira, kyynel siinä nousi silmäkulmaan, minun koirani. Laitoin sille pannan ja se varovaisesti haisteli minua, mutta innostui niin kovin siitä että pääsi ulkoilemaan, ettei enää muistanut pelätä. Rapp ei vedä. Katariina sanoi että se olisi viimetietojen mukaan Venäläisen mafiapomon koira, ja pomo itse olisi paennut piileskelemään espanjaan. Uskoo jos tahtoo, minä vien venäläisen koirani lappiin piiloon. Matkustimme taksilla terminaaliin, kuljettaja oli tosi mukava ja osasi suomea, kyseli kovasti kiinnostuneena suomen koira-asioista. Virolaiset eivät voi käsittää miten joku voi maksaa siitä että hakee koiran virosta suomeen. Virossa koirat eivät ole lemmikkejä vaan hyödykkeitä ja ne lempataan kylmästi pihalle kun niihin kyllästytään. Hauskaa vielä sekin että minä, ainoana lappiin menijänä, sain koirani mukaan 20kg ruokasäkin ja sen omat ruokakipot! Niissä olikin raahaamista.

Laivamatkakin takaisin sujui mallikkaasti. Rapp ei ollenkaan välittänyt ihmisistä ympärillään. Saimme pienen hytin jossa pitää koirian matkan ajan. Siellä se alkoi hieman rentoutua, söi ja joi vähän. Kun lähdin, kuului hetken ulinaa mutta se loppui kuin seinään. Taxfreestä tarttui mukaan kaikkea pientä kivaa, onneksi ei visa electron siellä käynyt, muuten olisin tuhlannut yli äyräiden.

Koiran papereita ei edes tarkistettu. Helsingissä suoriuduimme juna-asemalle ja hyppäsimme eläinvaunuun. Pitkä matka oli edessä. Alkuun hytissä oli myös kaksi muuta koiraa, joille Rapp irvisteli säälimättä, mutta niiden poistuttua koira nousi penkille viereeni makaamaan pää sylissäni ja nukkui. Pitkän matkan se pärjäsi käymättä kertaakaan ulkona. Ainakin sisäsiisti.

Kun lopulta olimme ikuisuudelta tuntuneen matkan päätteeksi kotona Rovaniemellä, anni haki meidät asemalta ja toimitti kotiin. Nukuin siihen asti kunnes piti töihin lähteä, Rapsu sai jäädä ensimmäistä kertaa heti yksin kotiin. Ja kiltisti se olikin, ei mitään eroa siihen kun lähdimme. Mutta karvaa siitä lähtee paljon. Ennätin jo pestä sen, sen karva vallan muutti laatuaan, niin hilseinenkin se oli.

Että tällainen tarina siis, Rapsu pelottaa kyllä ulkomuodollaan, varsinkin joskus kun se keksii haukkua vaikkapa uusia tulokkaita, mutta todellisuudessa se on varsinainen pehmo, yhä se pelkää ihmisiä selvästi, sitä on alistettu paljon.

käykää katsomassa http://www.pelastetaankoirat.com/ jos yhtään kiinnostaa ja sieltä löydättä myös rappin =)