Mä katon peilii mut se ei kato takasi,
Tää kylmyys pelottaa, mut huomen on kylmempää,
Mun sisäl suru kylmettää, tää tuski ketää yllättää..
Hirvee olo, ja kädet tärisee,
Puhun itekseni ku en elämäs enää ketää nää..
Tää on syvältä, tuskin laitteilla näkee mun sydäntä,
En toivo toivomuksii ylhäältä, mä vaa haluun armahduksen taivaanisän kädeltä..
Tarviin muutaki ajateltavaa, ku pahan oloni..
Arvostan kavereitaki, te ku ootte vierellä,
Toisille oon ystävä, toisille rakkaampi viel ehkä..
Oon elämäni aikana nähny hyvin paljo,
On asioita mitä en ois ain halunnu kuulla..
Mut eikai tää oo mitää uutta ?
Iltasin yksikseni itken ja kärsin kurjuutta,
aamulla herään, ja katon kellooni,
oon viel elos, miten se on mahdollista ?
Hengitän huonosti, ku en tiedä mitää totuuksista..
Nään paljon kaunista, mutta myös sen pimeän puolen..
En haluu lopettaa elämää, enkä huomista pelätä,
Sokeennun, enkä nää enää sitä kipuu muiden sisältä..
Ootko onnellinen ? sä kysyt aina itseltäs..