Kerro mulle mite muka pystys unohtaa ?
Mite tää muka tulee välii ? Tää on vaa runoutta.
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta, tai kuuta taivaalt,
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain nii painavaa, ku ei sua pois päästää saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin, milloin sut nähdä saan ?
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkää rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu.
Päämäärä tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
Etkä sä hymyile vaan söpösti irvistät.
Ja se on ainoo hyvä asia täl filmillä,
mä oon sun Nelli, ja poika sä oot tähti.
Sä olit oikees siitä ettei suhde kanna,
annan itestäni kaiken, mut tää on nii vaikeet..
Sä olit oikees, olit se oikee,
mokasin, satutit, ja mä rakastuin toisee..
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle,
ja tää tunne, sattuu nähä ku sä pois meet..
Sä olit oikees, rakastuin toiseen,
toisen kerran, täl kerral tehään se oikein..
Poika sä sait mun sydämen sulle tykyttää.
Enkä ikinä ois tehny sitä, mitä sulle tein,
ois pitäny osaa sanoo Ei.
Ja missä me oltais nytte, sitä ei tiedetä.
Oisko asiat hyvin vai todella pielessä.
Eikä millää pahalla, joo moikataan ku tavataan.
Mut tiedä se et tääl on joku joka rakastaa
ja tekee mitä vain sun puolesta,
vuosien pääst, tai jo heti huomenna.
Kunnes erottaa meidät kuolema,
mä tein sen virheen et rakastuin näin nuorena..
Mä oon nähny miehii, ja mä nautin siit,
et sä oot mies niin erilainen.
Se vetää mua puoleensa, antaa mulle unta.
Kumpa kulta saisin olla viel kerran sun kaa,
rakastaa sua ja huutaa se ääneen mut,
mitä mä tääl teen ? Sä et oo tääl ees..