IRC-Galleria

Etkai omista vaaleanpunaista Dakinen reppua?
- en

Seuraatko BB:tä?
- en seurannut

Oletko koskaan lainannut jonkun huulirasvaa?
- joskus pienenä oman siskon

Milloin viimeksi olet ollut metrossa?
- kesäkuussa 2003

Onko äitisi koskaan käskenyt sinua pukeutumaan normaalimmin?
- joskus

The voice on huono vai hyvä?
-en oo kattonu

Mikä biisi soi nyt päässäsi?
- mistä tiesit että siel soi jokin? charon - little angel

Mitä tekisit 1000e:lla jos ne pitäisi nyt heti käyttää?
- no ostasin joululahjoja muille

Oletko koskaan ostanut karkkia yli 5e:lla?
- oon

Minkä ruuan hajulle meinaat oksentaa?
- jokin jossa on halvaa

Haluaisitko että olisi jo kesä?
- kyl se sielt odottamal tulee tulis vaa lumi jo...:D

Oletko koskaan lintsannut? Milloin viimeksi/miksi?
- olen, 9:llä, meni hermot ku opettaja haukku mua ja sano et mul ei oo tulevaisuutta

Haluaisitko asua aikuisena maalla?
- mikä ettei jos löytyis kauppa lähelt ja olis vaan n.10km kaupunkii

Mitä kirjoja olet lukenut enemmän kuin kaksi kertaa?
- vaikka mitä

Sano joku hyvin kaunis ihminen?
- kaikki on kauniita omalla tavallaan rumaa ihmistä ei ookkaan

Katsotko joka päivä peiliin?
- en todellakaan, tiiän jo milt näytän tai sit en...:D en vaa haluu rikkoo enempää peilei...:D

Haluaisitko näyttelijäksi?
- en

Oletko mielestäsi ikäistäsi kypsempi?
- silloin tällöin

Onko huoneesi sekainen?
- ei enään just siivosin solussa sekä kotona

Ulkona on hieno sää, miksi istut koneella?
- tulin juuri ulkoota...siel oli pimeysmörköi

Minkä värinen postilaatikko teillä on?
- ei omisteta ku postiluukku

Onko siinä "Ei mainoksia" tarra?
- ei

Mitä joit viimeksi?
- lidl colaa

Oletko koskaan lyönyt ketään?
- olen mutten täysillä, ei oo kivaa satuttaa

Oletko laulanut karaokea? Missä?
- olen, kotona,siskolla(muut en kerro)

Voisitko osallistua idolsiin?
- ei tällä äänellä

Käveletkö unissasi?
- en enään

Asutko korvessa?
- viikonloput melkeen ja viikot ehdottomasti

Oletko kiivennyt kotisi katolle?
- kerrostalon katolla huippaa, en...

Mikä sinusta ei ainakaan tule isona?
- perhonen

Osaatko tehdä sudokuja?
- joo<3<3<3

Oletko koskaan lukenut kenenkään viestejä ilman lupaa?
- en...

Pidätkö puhelinta öisin kiinni?
- en

Haluatko miljonääriksi?
- kylhän sitä

Katsotko lastenohjelmia?
- sillointällöin

Oletko uinut alastomana?
- no tietty on se kivempaa ku vaatteet pääl...x)

Mikä puhelu on jäänyt eniten mieleesi?
- yritin soittaa kaverille pienenä mut olin painanu pikavalinta näppäint ja se meni veljelle luulin soittaneeni vahingos jollekkin tuntemattomalle ja paiskasin luurin kii

Oletko väsynyt?
- vähän

Tykkäätkö salmiakista?
- juu

Oletko hyvä uimaan?
- kai

Juotko kahvia?
- en, yäk

Onko sinulla Nokian kännykkä?
- on<3<3<3

Harrastatko jalkapalloa?
- en, jokseenkin aivoton laji

Pidätkö hiuksistasi?
- en

Onko sinulla karkkivarasto?
- ei

Pidätkö puuroista?
- en kaikist

Onko sinulla jotain Antti Tuiskua vastaan?
- on

Olisitko valmis äidiksi/isäksi?
- heti kun koulu loppuu ja on saanut vähän rahaa...henkisesti kyllä

Syötkö nyt purkkaa?
- en

Mitä luulet äitisi ajattelevan sinusta?
- jaa a

Mitä luulet sen jonka vieressä istut ruotsintunnilla ajattelevan sinusta?
- en tiiä kuka mun vieres istuu ruotsintunnil ei oo viel tuol koulus ollu

Mitä luulet sen joka istuu takanasi äidinkielentunnilla ajattelevan sinusta?
- en muista kuka siin istu ku niit ekas jaksos oli

Mitä luulet sen jota pussasit viimeksi ajattelevan sinusta?
- en tiedä

Tiedätkö mitä tarkoittaa demilitarisointi?
- juu

Pilvien päälle rakennan pilvilinnan, johon ajatukseni karkaavat, kun niille ei anneta arvoa.
Pilvien päällä ne matkaavat minne tuuli vie. Aina niihin onnellisiin ja kauneimpiin muistoihin.
Niissä muistoissa sinäkin olet. Niissä muitstoissa sinä pysyt.
Kun sataa ja olen surullinen pilvi haihtuu. Linna putoaa.
Silloin aloitan rakentamisen uudestaan vankemmalle pilvelle.
Joskus se ei enään putoa.
Silloin olet iäksi lukittu sydämmeeni.

Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Pienenä häntä kiusattiin tarhassa, vähän isompana koulussa. Hän oli se jota kaikki vihasivat. Meni hän minne vaan hänet oltaisiin mielellään hakattu katuojaan. Hän pääsi pian tuskallisten vuosien päästä pois yläasteelta ja ammatti kouluun. Hän ajatteli, että hän saisi uuden elämän. Kun hän ensimmäisenä päivänä astui uuteen elämäänsä hänestä säteili itsevarmuutta ja se huomattiin. Jo parin viikon jälkeen hänen itse varmuutensa haalistui ja hänet hakattiin. Kun hän makasi taas kerran ojassa hänen kuvitelmansa särkyi. Hän raahautui huoneeseensa meni laatikollensa ja otti veitsen esiin. Hän oli iskemässä veistä ranteeseen, mutta kuuli linnun laulua. Hän meni ikkunan ääreen ja näki kauniin linnun.Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Linnut olivat kauniita ja sytyttivät poikaan pienen kipinän, jonka oli tarkoitus syttyä roihuksi. Veitsi putosi hänen kädestään ja hän päätti vielä yrittää. Nyt ensimmäisen kerran elämässään hän oli päättänyt, että ei luovuta. Hän meni nukkumaan illalla.Katsahti ikkunaan ja nukahti. Aamulla hän ei enään herännyt. Poika oli menehtynyt aivoverenvuotoon, joka oli tullut edellisenä päivänä tilanteessa, joka sai pojan melkein luovuttamaan. Hän ei silti luovuttanut. Ironista kyllä hän olisi kuollut joka tapauksessa. Nyt hän ei vain jättänyt jälkeensä kysymyksiä jotka olisivat antaneet epätoivoa jollekkin muulle. Hän kuoli arvokkaasti luovuttamatta. Vieläkin pimeässä kuulee kun poika itkee lohduttomuuttaan. Hän auttaa kiusattuja sytyttäen tulen heidänkin sydämmiinsä. Hän on jokaisen kiusatun kaunis lintu. Älä sinäkään luovuta!

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.

Aino päätti pamahtaa eloon maailmaan eräänä pilvisenä päivänä. Seuraavana päivänä näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli piskuinen ja he nauroivat köyhille. Koulussa hän suorastaan loisti taidoillaan, siellä häntä ei pidetty outona.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi vihastuttamaan nousuhumala, niinpä viihteeksi tuli sairastelu.

Aino kehittyi kuudennellakymmenellä varsin naiselliseksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä oranssit silmät.
Voimattomuudesta johtaen hän oli melko jakava. Lempiruokaansa näkkileipää ja vihanneksia hän sai työskennellen astronauttina.

Aino tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan synttäreillä. Alkoholia hän juo pulloja palauttaessaan.

Hän löysi itselleen puolison jonka kanssa ei päässyt naimisiin.

Sen pituinen se.



http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/

Oli pimeää ja vuosin verta kävelin vain eteenpäin löytämättä ketään.
Minua oli puukotettu ilman syytä.
En tehnyt mitään väärää.
Tunsin kuinka tajuntani heikkeni kaaduin maahan.
Joku huusi.
Näin enkelin, joka polvistui eteeni kyynel silmässään.
...Kaunis!
Kuulin musiikkia ja silloin kaikki pimeni.
Avasin silmäni ja näin ympärilläni vain valkoista ja kirkasta valoa.
Silloin pimeni taas.
Kun taas avasin silmäni näin äitini.
Äiti itki.
En ollutkaan kuollut.
Upposin äidin lämpimään syliin.
Itkin.
Vierailu aika päättyi ja äidin täytyi lähteä.
En halunnut jäädä vain makaamaan.
Lähdin.
Kuljin pitkän käytävän toiseen päähän.
Ja livahdin ovesta.
Kadulla näin enkelin.
Hän katsahti minuun ja hymyili.
Putosin maahan.
Yritin huutaa häntä, mutten saanut ääntä.
Silti hän huomasi minut.
Enkeli käveli luokseni ja polvistui viereeni.
hänen hymynsä oli kaunis.
"Hyvä, että olet kunnossa"
Sitten hän lähti.
Tiesin, että hän oli tavallinen tyttö, mutta silti hän oli minun enkeli.
Näin hänet monet kerrat myöhemminkin.
Hänestä tuli ystäväni.
Mietin, hän ei koskaan enään itkenyt.

Taas lähdit...
kyynel vierähti poskeltani maahan...
olit jättänyt mieleeni ja sydämeeni aukon...
aukon, jota kukaan ei voinut täyttää...
vain aika auttaisi...
istuin yksin pimeässä, minne minut jätit...
katsoin taivasta ja itkin...
pelkäsin yksin pimeässä...
kaupungissa, jossa oloni ei ollut turvallinen...
liian paljon pahaa oli siellä tapahtunut...
tiesin että sinulla oli kiire...
liian kiire pois luotani...
ei...
vain kiire...

nousin ylös ja lähdin kotiin...
tiesin, että näkisin sinut taas...
olisit luonani uudestaan...
ja siinä turvattomassa kaupungissakin...
olisin turvassa sylissäsi...

Taas katsoin taivasta ja kuiskasin...
näkemiin...

Riitelimme taas. Juoksin kyyneleet silmissä ulos samalla huutaen jotain josta en olettanutkaan sinun ottavan selvää. Taas päivä joka päättyy meidän riitelyyn. Miksi? Saisinpa päivän ilman riitaa. Riitelemme nykyisin aina. Unohdimmeko rakkauden, vai peittyykö se jo vihaan? Haluisin vain auttaa, mutta työnnät minut pois. Olisi varmaan aika lopettaa. Mietin asioita, korkealla kalliolla istuen. Illalla soitin sinulle. Kerroin etten pysty enään, aloit itkeä, pyysit lopettamaan vitsailun. Kerroin olevani tosissani. Puhelu katkesi, enkä saanut enään yhteyttä. Menin nukkumaan tietämättömänä mistään. Päivällä riitamme jälkeen olit taas jumittunut pelaamaan, kuten aina, kun riitelemme. Mietit miksi itkin. Äitisi oli tullut komentamaan siivoamaan huonetta. Huusit äidillesi, paiskasit oven kiinni ja lukitsit. Sinua ei huvittanut kuunnella ketään. En tajunnut olit vain hämilläsi, muttet voinut näyttää sitä. Jäit katsomaan kuvaani. Sinullakin oli ikävä entiseen. Heräsit, kun kännykkäsi rupesi värisemään äänettömästi pöydällä. Olit nukahtanut joksikin aikaa. Soitin sinulle kertoen päätöksestäni. Kuulit äänestäni etten tehnyt sitä mielelläni. Huusit puhelimeen, kunnes tunsit silmäsi vetistyvän ja poskella rierivän kyyneleen joka tipahti pölyiselle lattialle. Viimeinen asia jonka sanoit oli ymmärrän. Suljit puhelimen. Siinä samassa kaaduit lattialle, tunsit itsesi voimattomaksi. Rauhoituit hieman, kiipesit sängylle ja aloit kaivaa laatikosta veistä. Työnsit sen ranteen läpi. Samassa havahduin tiesin ettei jokin ollut kohdallaan. Lähdin yöpaidassa juoksemaan luoksesi. Koputin oveen mutta kukaan ei avannut. Olit antanut minulle varaavaimen. Avasin oven ja juoksin suoraan huoneesi ovelle. Ovi oli lukossa, jyskytin ovea voimieni takaa, mutta et avannut. Oven alta rupesi valumaan verta. Hyppäsin kaikilla voimillani ovea päin niin että listasta lähti pala. Ovi avautui ja lensin viereesi lattialle. Kaikki oli ihan veressä. Konttasin lähemmäs sinua. En kyennyt kuin itkemään sylissäsi. Näin paperin palan pöydällä. Raahauduin sen luo. Se oli kirje. Kirje minulle ja siinä luki kuinka paljon minua rakastit. Kirje oli kirjoitettu verelläsi. Kaaduin maahan viereesi, otin veitsen kädestäsi ja iskin ranteeseeni. Olin aiheuttanut sinulle valtavat tuskat. Toivoin, että antaisit anteeksi. Puristin kirjettäsi rintaani vasten, maaten vierelläsi sinussa kiinni. Itkin, kun viimeisetkin veripisarat valuivat matolle sekoittuen vereesi.Olit viimeinen ajatuksissani.Tajusin viimein tosi rakkauden.

Kuulin papin sanat: "Hän eli hyvän elämän." Aloin itkeä. Oli minun vika, että hän on nyt kuollut.En saanut häntä lopettamaan.
Muistan vielä kun tapasimme ensimmäisen kerran. Vasta leikattu ruoho tuoksui, päivä oli tuulinen ja aurinko paistoi. Juoksin ystäväni perässä, kunnes kaaduin. Kaverini jäi nauramaan vähän matkan päähän, hän tuli luokseni ja kysyi olenko kunnossa. Pitkä hiuksinen jätkä, tosi söpö. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siitä alkoi pitkä seurustelumme. Kaikki oli hyvin kunnes hän joutui muuttamaan joksikin aikaa pois. Koko kaksi vuotta ja pahiten viimeisen kesän kaipasin häntä, syksyllä hän tuli enkä ollut enään varma oliko hän se ketä kaipasin. Hän ei ollut sama ihminen joka lähtiessään. Hänen hiuksensa olivat takkuiset, vaatteet resuiset ja haistoin vanhan viinan hänen halatessa minua. En tiennyt olinko onnellinen vai en. Hän pyysi, että lähtisimme baariin. Suostuin mukaan. Yöllä valomerkin aikaan yritin saada hänet lähtemään kapakasta. Hän huojui, yritin puhua hänelle järkeä. Hänestä oli tullut äreä. Yhtäkkiä hän nosti kätensä ja heilauti sitä huutaen: "HILJAA ÄMMÄ!" Lensin lattialle, menettäen hetkellisesti tajuntani. Pian avasin silmäni. Hän oli vieressäni kontillaan ja sopersi jotain. Kyynel vierähti poskelleni. Hän halasi minua, pyysi anteeksi ja sanoi lähdetään kotiin. Talutin hänet kotiin. Hän suuteli minua. Työnsin hänet pois, sillä hän haisi viinalle. Hän hermostui, repi vaatteitani, että ne repesivät päältäni. Hän käänsi minut pöytää vasten mahalleni, laski housunsa, minun rimpuillessa vastaan. Hän sai vyönsä irti housuistaan ja läimäytti sillä minua. kipu vihloi kaikkialla. Hetken päästä tunsin kuinka hän työntyi sisälleni. Yritin päästä pois, mutta ote oli liian kova. Pian hän laukesi sisälleni, vetäytyi ulos ja päästi irti. Silloin kaaduin lattialle. Aloin itkeä. Hän vaan kysyi mitä nyt marisen ja meni viinakaapille. En enään lähtenyt hänen mukaansa baareihin. Hän kyllä kävi harvase päivä, vaikka joka päivä pyysin häntä lopettamaan. Hänestä oli tullut kylmä ja välinpitämätön. Eräänä iltana hän taas kömpi viereeni kännisenä. Sopersi jotain rakkaudesta. Esitin vain nukkuvaa. Aamulla heräsin ja yritin herättää häntä. Hän ei herännytkään joten soitin ambulanssin. Ei ollut enään toivoa hän oli kuollut. Myöhemmin minulle selitettiin, että hänen maksansa ei ollut puhdistanut verta jota pumppautui aivoihin ja hänen aivoistaan oli katkennut verisuonia. Pian hautajaisten jälkeen menin lääkäriin pahoinvointini takia. Olin raskaana hänelle. Maailmani kaatui. En kestänyt enään. Kirjoitin kaikille kirjeet joissa sanoin hyvästi.

Oli tumma yö jonka valona oli vain hiljainen lumi joka satoi ensimmäisen kerran maahan tänä vuonna.
Lapsi oli karannut kotoa ja kulki nyt pimeässä. Hänen kotonaan oli tehty pahaa eikä viaton lapsi voinut tätä ymmärtää.
Miksi vanhemmat riiteli ja miksi isi löi? Lapsi halusi tietää vastauksen, muttei sitä saanut.
Ulkona oli kylmä eikä pikkuisella ollut, kuin sisä vaatteet ja pipo. Lapsi saapui sillan alle ja päätti istua.
Kun hän istui ensimmäinen kyynel vierähti poskelle ja jatkoi matkaa maahan.
Lapsi oli yksin ja peloissaan mielessään isoja kysymyksiä.
Pian lapsi nukahti yön kylmään syleilyyn mielessään ajatukset ilman valoa. Pian lapsi havahtui.
Sillalla oli nainen, joka istui kaiteella. Lapsi pelästyi ja alkoi kylmänkankeana juosta.
Lapsi törmäsi isompaan poikaan. Lapsen kyynelehtivät silmät loistivat pimeässä surullisina.
Poika polvistui lapsen eteen ja syleili tätä. Poika antoi lapselle takin ja hymyili. Yhdessä he lähtivät kävelemään siltaa pitkin.
Samaan aikaan nainen alkoi putoamaan sillalta. Poika vain peitti lapsen silmät ja jatkoi kävelyä.
Lapsella ei ollut enään kylmä. Hän tunsi lämpöä ja tiesi, että poika oli tullut hakemaan häntä.
Poika nosti lapsen syliin ja käveli eteenpäin. Lapsi nukahti eikä kukaan enään tiennyt illan tapahtumista.
Seuraavana päivänä lapsen ruumis löytyi sillan alta jäätyneenä ikuinen kyynel silmässä.