Haluaisin luoda nahkani kuin käärme
uudestaan ja uudestaan
Paahtavana kesäpäivänä
vaarallisen meren rantakivellä
siinä mihin villit aallot
juuri ja juuri
yltävät
mutta eivät vie minua
Vanhat nahkani ripustaisin
piilopaikkani seinille
katselisin niitä aina tiettyinä iltoina
juuri niinä kuolettavan pitkinä, tiedäthän
kun unettomuus minua kiusaa
etkä sinä ole täällä
vaalisin niitä muistoina eletystä elämästäni
ja nauraisin itseni uneen
Ensi kesänä
sillä samalla rantakivellä
loisin nahkani
uudestaan ja uudestaan
Jonakin kesänä
villit aallot
vielä minut vievät