Ja nyt aion kertoa siitä kaiken mitä muistan. En oo varmaan ikinä nähny nuin pelottavaa painajaista!:|
Olin meidän entisessä kodissa Peuravaarassa, siellä oli koko perhe. Minä pelkäsin aivan tajuttomasti jotaki tuntematonta, minusta tuntu että siellä pellon laidalla metikössä on jotaki pahaa ja sanoin isälle, että meitä uhkaa nyt joku vaara mutten tiiä mikä. Olin kauhusta ihan suunniltani, enkä voinu kunnolla ees hengittää. Kysyin isältä että miten me saahaan pysymään se poissa jos se tullee sisälle ku ei meillä oo mittää aseita. Ruvettiin sitten isän kanssa tekemään tosi isoa tulta meidän uuniin, että jos se jokin tulee, niin pelotellaan se tulella pois. Unessa muistan miten onnellinen olin ku isä usko minua ja oli minun puolella.
Kahteen asti yöllä me pidettiin sitä tulta yllä, mutta sitten isä sano että pikkuveljen pitää mennä jo nukkumaan. Minä en oisi halunnu luovuttaa ja vieläki minä vaistosin että meitä tarkkaillaan jostain.
Seuraava mitä muistan on se, ku menin pikkuveljen huoneeseen ja siellä leikin pikkuveljen kanssa sen leluilla. Ne lelut rupes puhumaan mulle! mua rupes suututtaa aivan kauheasti ja minä hakkasin yhen sellasen lelun ihan paskaksi ku se sano mulle ensin jotain aivan kestämätöntä, mutta joka kuitenki oli totta ku ajattelin asiaa tarkemmin.
Sitten jossain välissä oli leipomolta meidän siivoja Hilkka siellä ja mää annoin sille suklaata mitä minun pikkuveli oli tuonu luokkaretkellä Kreikasta. Oli muuten ihan vitun pahaa :D (Hilkka oli meillä siivoamassa.)
Kohtaus 2
Juoksen keskustasta kotia yöllä, on kesä ja pimeää. Pelottaa, että joku seuraa. Minua vastaan tulee monta tosi epäämärästä tyyppiä, sellasia joita elää urbaanilegendan mukaan jossain Lontoon maanalaisissa viemäreissä. Rähjäset vaatteet, haisevat pahalle, mustat hampaat, likainen tukka ja hullun kiilto silmissä. Juoksen koko ajan eteenpäin näitä kummajaisia väistellen, kunnes tulen suuren viemäriaukon eteen. Viemäri on puolillaan vettä täynnä. Joku kaamea mies kysyy minulta purkkaa ja minä vastaan että "vittu puren sua naamaan jos tuut mun lähelle!" :D Sitten, unen päähenkilönä en enää olekaan minä vaan joku mustahiuksinen poika. Tämä poika antaa purkankysyjälle purkan suusta suuhun ja sanoo että elä tule enää minun lähelle. Mustahiuksinen poika perääntyy kohti viemärin suuta, mutta tämä purkankysyjä lähtee lähestymään ja sukeltaa veden alle. Mustahiuksinen poika vetää isot metalliset sakset esiin ja huutaa, että jos tulet yhtään lähemmäs niin minä leikkaan sun pään irti. Seuraavaksi kuva siitä kun mustahiuksinen poika kelluu viemärin vedessä kuolleena ja päästä suihkuaa verta. Sen ruumis on avattu kainaloista vyötärölle asti niillä saksilla.
Poliisiasemalla.
Mustahiuksisen pojan isä on tapausta tutkiva poliisi. On aivan raunioina koska tietää jo että läpinäkyvässä pussissa on sen oma poika aivan palasina, yhtenä lihakasana. Pojan kädet on leikattu irti ja ne roikkuu toisessa pussissa huoneen seinällä. Toinen poliiseista sanoo tälle mustahiuksisen pojan isälle, että " Katopa nuita upeita käsiä. En ole ikinä nähnyt noin hyvin kehittyneitä, voimakkaita käsiä. Näkee että on alan miehiä."
Ne kädet siellä pussissa hieraisee kämmeniään yhteen.
Sitten tämä toinen poliisi sanoo, että jättää sen isän rauhaan ja lähtee poliisikoiran kanssa pois. Mustahiuksisen pojan isä sanoo että kyllä se koira voi jäädä. Toinen poliisi vastaa, että vie sen pois nyt kuitenkin, kaiken varalta.
Sitten heräsin ku joku soitti.