IRC-Galleria

kello tulee puol 7 aamulla ja oon vieläkin hereillä. mietin kaikkea mitä on tapahtunut... jotain mitä ei voi enää ikinä korjata. jotain minkä takia en enää löydä mitään syytä elää. tämä prinsessan sydän on särkynyt ja sielu on valunut pois kyynelten mukana...

Tämä kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,
nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa että laiva saapuu
ja sirpaleet pois kuljettaa

tekis mieli vaan itkee, mut silmät on niin kipeet etten pysty...
en tehnyt sitä tahallani tai en tajunnut mitä tein mutta kaikki on poissa nyt ja se sattuu.
mä luulin et ois viä toivoa... tais ollakkin mutta ei enää.... ARGH...

Ees kirjoittaminen ei auta kun pyörii nimi ja ääni päässä... sitä ihanampaa asiaa ei ole mun elämässä ollut se toi valon mun elämään ja nosti mut ylös pohjalta. se sai aikaan kaikkea kaunista ja ihanaa. Kaikki oli hyvin mut enää on jäljellä vain tyhjyys..
tää runo on omistettu sille yhdelle:

Muistoja monia hyviä ja huonoja. Rakkautemme on kirjoitettu tähtiin. Luen niitä joka ilta ja odotan että pääsen luoksesi ylös taivaisiin. Suljen silmäni tunnen kylmää ranteellani. Hetki menee ja sekunnit kuluu pian nousen ylöspäin ja leijun luoksesi valoon olethan siellä odottamassa minua...