Lähete oli murtunut jalka tai jotain muuta tramaattista....
mut se vaan haluskin vaan syyn päästä sankarihevoseks
ts. Mape oireile oudosti ja rajusti vasenta takajalkaa, ja luultin et Kipa olis potkassu tarhasssa riehuessaan toista jalkaan.
Illalla kävi päivystäjä ja totes olevan nähtävästi murtunut, joten eikun klinikalle vaan.
Illal sain ajan seuraavaks aamuks ja niin myös yhdeksän korvilla monen lähtö sählingin jälken kumminkin löydettiin uudelle ja hienolle klinikalle helsinkiin.
Tyttö tutkittiin ja tutkittiin ja ihmeteltiin kahdenkin lääkärin voimilla ja mitään muuta ei löytynyt, kuin ravissa taivutuksen jälkeen ontuma. Joten syynä ollut revähdys, liuksatus tai vastaava. Ei edes turvotusta tai nestettä löytynyt. Ei minkään näköistä haavaakaan.
Kuvattiin varmuudeksi molemmat takajalat ja myö päästiin Mellun kans avustaa
Mape veti sievät päivä hönöt kuvauksen aikana, huuli lerppuen tyynesti pöllyissä.
Kuvista ei löytynyt mitään, ei edes kinnerpatteja tai muuta liikasälää.
Lepoa vaan ja kipulääkettä viiden päivän ajan,, jonka jälken tyttö pitäisi taas olla normaali itsensä.
Ettei nyt aivan turhaan hätäilty ja ajettu ekk:lle niin kysyttiin notta huolisvatko hyö mein panoksen yhteisen hyvän eteen ja niin Mape sai luvan luovuttaa verta. Terveeksi todettiin ja punnituksen jälkeen tiedettiin otettava veri määrä. Suuntasimme luovuttamaan.
Vuoniksilla on sen verran jyty kaula, niin aivan helppoa ei kanyylin laitto ollut ja molemmalle puolelle keulaa pöääsivät kandit harjoittelemaan. Ja taas tyttö veti päivä kännit
nopeasti kumminkin rauhoitus hälveni ja nätisti Mape vaan kuunteli keinu laitteen hurinaa selviste päin ja saatiin liki kolme litraa verta (6 pussia) luovutettua.
Palkkioksi kotiin viemisiksi saatiin elekrtolyyttejä ja postissa saapuva sankarihevosen laatta karsinan oveen.