IRC-Galleria

Tää päivä meni kyl ihankokonaan hyväntekeväisyydelle.

Hevosetkin sai lepäillä ja itsekkin olin ihan vaakatasossa melkein koko päivän, huoh, rankkaa tämän uuden vuoden juhliminen.

Mutta huomenna koittaa taas arki ja kämpän siivous ja muut arki rutiinit. Tänään niistä en jaksa murehtia. Olen vain ja möllötän.

Ja kun asioita katsoo oikealta kantilta niin kaikki löytyy aina niitä hyviäkin puolia....

Himpula sitten lähti päivällä uuteen kotiin. Sai aivan ihanan omat ihmiset. Toivotan koko sydämmestäni heille onnellisia hetkiä uudenperheenjäsenen kanssa.

Ja sitten murheellisempaa, jo useamman päivän on ollut erittäin hyvä olla, pirteä ja kaikin puolin tyytyväinen. Tuntui että tämä alkaa sujua ja elämä luistaa.

Eilen sitten huonojen uutisten saattelemana tuli sitten se huomo olokin takasin. Yö unet meni ja paniikkikohtaukset palasivat. Ensimmäisen kerran miehenikin näki sen ja oli järkyttynyt, mutta minkäs teet kun toinen kysyy että mikä tuli varoittamatta ja et pysty vastaamaan. Et saa henkeä ja sydän hakkaa miljoonaa.

Tuntuu että maailma kaatuu niskaan.

Onneksi on olemassa lojaaleita ja rakkaita ystäviä jotka tukevat vaikeilla hetkillä ja jotka eivät hylkää pahassakaan tilanteessa. Sellaisia ystäviä on harvassa, onneksi satun olemaan onnekas että minulle on suotu kolme sellaista.

Eiköhän tälläkin ole joku tarkoitus....


Mutta kaikesta huolimatta Huvää Uutta Vuotta kaikille jotaka tänne ovat eksyneet lukemaan moin sepustuksia.

Tänään mein pieni hännällinen malli muuttaa stadiin, satdin kissaks.

Eilen oli murhetta ja tuskaa, tuntui että hyvä ystävä teki jotain sellaista mitä ystävän ei pitäisi tehdä.

No nyt meillä sitten helmikuussa on vpaana kaksi karsinapaikkaa 1.2 alkaen...

Nyt ottaa päähän, ja harmittaa.

Ei sitä autoa hajottanu se pesukone vaan joku oli tehny"killerin" jo ostovaihees...

Ainoa selitys oli että kolhut oli peitetty väri vahal, joka otti ja häipy hyvässä pesussa...

Että näin...

olo aivan tukkeessa, mutt kyllä tämä tästä.

Ammulla oli tallilla monta pirteää syöttäjää. Itsellä kiire päivä, mutta onneksi sain kumminkin leirille isosen, vaikka pelkäsin etten saakkaan.

Eilinen tapanin päivä oli ja meni vähän ohi suun miult. Oli taas paha olo, mut saatiin sentäs kuusi viimein sisään .... hiemanko myöhässä... mutta mitä pienistä... Loppiaiseenhan on vielä aikaa.

Juttelin niitä näitä ystäväni kanssa meses ja vietin bunkan pohjal koppu illan.

Tänään alkaa ratsastus leiri ja olenkin lähdös hankkii viimehetken eväitä.

huoh, taas yksi päivä kalenterista takana. Suurin murheeni on vain tuo vaakan osoittama luku 60.8... jo 15kg paino pudonnut ja en käsitä miksi se vaan tippuu, kummiskin pystyn jo syömään ihan normaalisti, melkein jo mässäilyksi on mennyt.

Kaipa tämä tästä. Vikka tuota joulu puuta ei sisälle tänäänkään saatu....

Eilen oltiin jakamas lahjoi vanhemmillani ja sitä ennen anoppilassa saunomassa.

Alku ilta tuntui että mikään ei taas oimi, kun ei Kimmolla nuo aikataulut pidä yhtään. Mutta ihmeen kaupalla ihan ajoissa kerettiin Joutsenoonkin. Kuusi nyt jäi tälle päivälle, kun jostain piti se aika ottaa mut mitäpä pienistä.

Illalla Kimmo sitten jopa auttoi iltatallissa ilman kummempia mutinoita tai tappelua.

Toisinsanoen ihan todella mukava jouluaatto oli vaikka kaikkea muuta pelkäsinkin.

Eilen otetiin kuusi sulamaan ja juostiin Vinkun ja reen kans traktorii karkuun (idiootti kuski) ja huomattiin et autonpesukone oli hajottanu mein auton katon... ihan perus päivä siis....

tänään joulusaunaan ja vanhemmille jakamaan lahjoja ja syömään...

mut kirjottelen taas illemmalla mutta nyt menen maistamaan kinkkua.

Soneran pääs tökki netti ja siks miusta ei moneen päivään oo kuulunutkaan mitään....

Vasta tänään saatiin taas yhteys nettiin.