IRC-Galleria

tykkää tästä.

haluun mennä kattoo cluteenitonta :(

/edit.varasin liput!!

Holden: "You know that song, 'If a body catch a body comin' through the rye'?..."
Phoebe: "It's 'If a body meet a body coming through the rye'!... It's a poem. By Robert Burns."
Holden: "Anyway, I keep picturing all these little kids playing some game in this big field of rye and all. Thousands of little kids, and nobody's around - nobody big, I mean - except me. And I'm standing on the edge of some crazy cliff. What I have to do, I have to catch everybody if they start to go over the cliff - I mean if they're running and they don't look where they're going I have to come out from somewhere and catch them. That's all I do all day. I'd just be the catcher in the rye and all. I know it's crazy, but that's the only thing I'd really like to be. "
~J.D. Salinger, The Catcher in the Rye, Chapter 22

kuunteli pitkästä aikaa daunia. voi perkele stonermetalli on kivaa.
ei kaikki musiikki kuulostakkaa renttujen leivän etee tekemältä paskalta. se kuulostaa taidemuodolta. voi luoja kuinka tollanen musiikki tuo fiiliksiä. kuinka saattokaa ajatella, että musiikki olisiki semmonen muodolline arkinen juttu, joka on vaan rakennettu identiteettii semmoseks keräilynkohteeks tms tms?

tää kuulostaa nyt maallikolta silt,ä että oon pettäny koko musiikinluomakunnan..

oikeastaan voi selittää sen sillä, että olen kiltti, toisen tahdon toteuttaja, ja minun on vaikea havaita haluanko asioita oikeasti vai roikunko vain mieliksi perässä. ei, en ole halunut olla moneen vuoteen (ehkä kaikkien ikäväksi) mieliksi, pikemminkin hermokimpuksi, joka sanoo sitten kuukuasien päästä jos jokin risoi.. sanonpahan kuitenkin. se on jo semi-iso askel.

siksi suhde intresseiseihin on usein vaakalaudalla. epäilys ja huonoitsetunto "tykkäänkö mä tästä ihan oikeesti?"

.. mutta palkitsevaa on tuntea tunne: "no miksi? no vittu just siksi". tajuta että se juttu (tässä tapauksessa muukin ku musiikki) josta pitää on oikeasti oma, ei muilta edes poimittu vaan ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta saatu.


elämäntarkoitus on yksilöllisyys ja lähden nukkuu onnellisena enkun tiivistelmän tehneenä. jee-e.

(ja ekana galleriaa)

heräsin viideltä aamulla.
ajattelin että voiko se olla totta mitä näin viimeyönä: modeemini valo paloi. JUMALAUTA MINULLA OLISI SITTENKIN NETTI.

hakkasin konetta ja tappelin niiden nettiworkkien kanssa joku 20 min.
sit tajusin että natalia heräis tyyliin vartin päästä ja olis enne sit pakko keittää kahvi ja muut setit keittiös.
vitutti kun aika oli taas menny siivil enkä kerenykkää lakasta lattiaa ym.

lähdin kouluu. päässä pyöri. vitutti kun ihmiset näytti niin oudoilta. ihmetellin miks ne tuijottaa.

..ja mietin missä kaikki meiksin ikäset on?

..tärkein oli kuitenkin se että kerkeisin näyttämötyön tunnille. oikeastaan se on ainut aamuntunnin jonne yritän todella keretä. sen verran on kuullu uman tunnilta myöhästymisistä että..
...vajaa satametriä koulusta eikä vieläkään tuttuja. ykskään luokkakaveri oo ees suhahtanu pyöräl ohi. mitä vittua?

noin 20 metrin päässä katson ekaa kertaa tarkasti kelloa..

..se on viittä vailla seittemän

...

voi vitun vittu.

41. Mikä kaduttaa?
pieru

-> tsadii

eilen meni TUNTEJA sen simssin kaa ja sitä ennen koko päivän brain challengea ja nyt aamu alko mafia warilla.

käkäkäkäkä.

nii