Väsyin näihin sanoihin,
tyhjiin lupauksiin.
En jaksa enää kuunnella,
satutan silloin vain itseeni.
Sanoin sulle;
"en oo itkeny enää yhtään yötä."
Nyt joudun perumaan tuon lauseen.
Itken jälleen tuskaani ja tyhjää oloani.
Mietin kertoisinko,
sanoisinko ääneen?
Vai pitäisinkö sydämessäni salaisuuden lailla?
Tuntuu niin tyhjältä, kylmältä.
Turha tämäkin hengenveto.
Ympärillä kalterit suuret,
kiduttakaa nyt.
Kieltäkää itkemästä.
Huutamasta, repimästä.
Väsyttäkää mut uneen asti,
sellaiseen missä en enää kipuani tunne.
Ymmärtäkää apua tarvitseva huutoni.
En halua jäädä kitumaan...