Kun viimein saapuu hän
Huuruun ikkunaan hän piirtää sydämen
Eikä anteeksi hän pyydä
Vaan pyytää enemmän
Hän tahtoo että unohtaisin sen
Kuin lapsi painajaisen
Hän jättänyt on kaiken
Nuo päivät tummuneet
Kun tuntenut mä häntä enää en
Pois piilottanut kaiken
Lakaissut pois sirpaleet
Ja nyt vieressäni istuu hymyillen
Mua katsellen
Niin hän taas tuo liekki rinnassaan
Mua saapuu katsomaan
Vain käsivarsiltaan voi nähdä jäljet pimeyden
Kun hän taas kuin tuuli purjeissaan
Vain tahtoo unohtaa
Minut viedä mukanaan
Vaan yksin vietän tämän perjantain
Niin se on kai rakkautta vain
Rakkautta vain
Hänen vierellään mä valvoin
Häntä uneen peittelin
Ja nyt hän on taas täynnä elämää
Hänen murheensa mä kannoin
Vaan nyt huomaan kuitenkin
Että kaipaan omaan huoneen hämärään
Kun en jaksa enempää