IRC-Galleria

Joskus aikoinaan oli tyttö.
Hän oli iloinen ja pirtsakka,
eikä mikään saanut häntä murehtimaan.

Sitten tuli sen aika...
Aika kohdata ensimmäinen ero.
Tyttö murtui ja masentui...

Mihin katosi iloisuus ja optimistisuus?

Jaloilleen hän kaikesta huolimatta pääsi.
Mutta kuitenkin hän kaatui uudelleen.
Toivo meni, masennus palasi...

Missä on se pieni iloinen tyttö?

Tyttö toipui, kasvoi ja melkein parani.
Hän alkoi taas nauttia elämästä.
Suru silti kalvasi häntä edelleen.

Elämä jatkui, mieli oli korkealla.
Pudotus tuli kuitenkin taas.
Ja sekin liian kovaa.

Katosi taas ilo, optimismi ja pirteys...
Siivet murtuivat taas.
Ja kylmän maailman joutui kohtaamaan.

Siinä taas pieni surullinen enkeli istuu...

Elämä jatkui maata laahaten.
Kylmä, kova maailma hänet vei.
Ei haaveiden pilvet häntä ylös saaneet.

Pieni valon pilkahdus herätti.
Se nosti tytön jaloilleen.
Pian sekin päättyi lyhyeen.

Onni oli suuri, suurempi kuin muu.
Mutta niinhän sekin katoavaksi jäi.
Isku maahan oli kova ja sattui.

Murra siivet enkelin, siltä mikään ei pelasta.

Mihin katosi se ihminen?
Mistä löytyy se iloinen tyttö?
Onko kaikki vielä täysin menetetty?

Enkeli yksin istuu ja itkee.