Olipa kerran sateinen ja tylsä työpäivä kioskilla, kunnes..kaatosateen keskeltä ilmestyi moottoripyörällä hahmo.
Hahmo nousi pyöränsä selästä ja asteli rennosti ja tyylikkään hallitusti kypärä päässä terassille. Riisui hitaasti kypärän päästään ja totesi "Kiitos tytöt, kun pelastitte minut kaatosateesta. Onneksi olitte tässä."
Kypärän alta paljastui..niin komea niin charmantti ja karismaattinen PETER FRANZÉN!!!!
Myin hänelle kupin kahvia ja topan tupakkaa. JA KÄDET TÄRISI NIIN VITUSTI, KU SAIN SILTÄ RAHAT!! Ajattelin hiljaa mielessäni "Kosketa kättäni, ah kosketa kättäni.."
Joo, että sellasta. Mutta hänen lähtiessään tylsyys palasi. Ja nyt tänne tulee jotain arkisia pulliaisia. :D