IRC-Galleria

Mikä siinä on, että joilleki ihmisille on niin kovin vaikiaa ihan vaan huvikseen tehdä jotaki toisten hyväksi tai mukisematta kantaa kortensa kekoon jossakin asiassa. Tai vastapalvelukseksi siitä, että hänen hyväksi on tehty joskus jotakin. (tai melko useinkin..)

Napistaan ja kitistään, jos pyydetään kantamaan se korsi yhteiseen kekoon. Loppujen lopuksi pidetään mykkäkoulua ja haukutaan kaikki. "Kun MINÄ oon joutunu sulle. Ja sä et KOSKAAN MULLE!!" Niin sitä vaan yllättäen unohtuu kaikki se mitä hänen hyväksi on tehty, kun pitää niin pörrätä siinä oman maailmansa ja napansa ympärillä. Sitten ei edes suostuta myöntämään vikaa itessään, kun siitä asiallisesti yrittää huomauttaa.

Okei..jokainen ihminen on jollain tapaa itsekäs ja tottakai on oikeus toisinaan ajatella pelkästään ittiänsä, mutta joku raja.

Ja se olis niin kamalan kivaa, kun kaikilla ois kivaa. Vaati se sitten sen, että joku joutuu tehdä jotain jonkun hyväksi, mutta kunhan olis...(Kaveria ei jätetä) Mutta alkaa se nyt ihan takuu varmasti nyppiä ihan kaikkia, kun ei minkäänlaista arvostusta/kiitosta... ja kun ei edes tarviisi ääneen sanoa, mutta ei nyt ainakaan tarviisi kitistä ja napista ja väittää, ettei kukaan koskaan hänen hyväksi tee mitään ja hän vaan aina muiden. Paskat sanon minä!!

Joo..eihän tässä sitten muuta tällä erää. Vaikia välillä olla ystävä. :P