Mä vaan tajusin tänään, tai ainakin olevinaan tajusin asioita. Löysin taas sen kiva fiiliksen itestäni muiden ihmisten kanssa. En mä oo epäsosiaalinen ameeba jos en vaan sitä itestäni ajattelemalla tee. Enhän mä toki oo niitä kaikista sosiaalisimpia ja itsevarmimpia, mutta ei mun tarviikkaan. Ei kukaan multa sitä vaadi.
Ei stressiä ja just nyt ei tunnu mikään asia ahdistavan. en jaksa ajatella niitä asioita jotka mut ahdistuneeks saa koska kyllähän mä tiedän miten turhia ne on - mä teen niistä ite vaan ongelmia vaikka niiden ei tarvis olla yhtään mitään. Ne on vaan asioita. Ja joskus vielä ymmärrän sen miten rikastuttavia sellasia, vielä en vaan osaa niitä täysin itessäni arvostaa.
"Sinä vain
näet minut
parempana kuin ansaitsen
sellaisena usein toivon
että näkisin itsenikin."
ps. ihanaaa huomenna vapaata, jesh!