IRC-Galleria

Tuntuu että pakahdun tähän onnen ja välityksen tunteeseen.

Tää ilta oli ehkä yksi ihanimmista viimesen vuoden varrelta, jotenkin niin erityinen. Ensinhän niiden piti tulla vaan pienelle visiitille meillä käväsemään, siinä yhentoista aikoihin illasta ja oho, veny sitten puol kaheksaan aamuun. Koko yö jutellessa kaikesta maan ja taivaan välillä, välillä jammaillen ja hassutellen, sitten taas jutellen. Oikeesti, ei helvetti mulla on hyvä olo. Jotenkin niin epätodellisen onnellinen, ihan kuin olis pilvessä tai jtn, just semmonen olo - tai ihan kuin mä en olis tässä oikeesti, vaikka nythän mä just olen. Enemmän kuin pitkiin aikoihin. Tunsin olevani vaan niin minä, niin täysillä - ihmisten kanssa joiden kanssa en ennen osannut olla ollenkaan.

Nohh asiat voi selvästi muuttua. Se miten ne ihmiset joskus ite näki, niin eritavalla, sekin voi muuttua. Se miten mut nähään, sekin voi muuttua ja se miten mä ite itteni nään. Yhtäkkiä mä vaan tajusin ettei kukaan vaadi olemaan muuta.

Tänään tajusin että mun elämässä on taas vieläkin enemmän niitä ihmisiä, joiden kanssa voi olla just sellasenaan. Nyt tulee kello yheksän, eikun taitaa olla jo, en oo nukkunut yhtään, eikä väsytä. Saas nähä kostautuuko huomenna. :---))