IRC-Galleria

Eilen oltiin kattomas Spring Awakening, oli sika hyvä. :)

Nyt en vaadi enää yhtään enempää
asiat on jotenki loksahtelemassa paikoilleen, vähän niinku ennalleen - toivon. :)

minä ja sinä ollaan taas me

llta oli kiva
ainaki menoa ja meinikiä riitti
ympärillä tapahtu.
Ja mä vaan tarkkailen muita, analysoin ihmisiä ja tapahtumia. En oikeen osaa mennä mukaan mihinkään, se ottaa tavallaan vähän päähän, mut eipähän ainakaan tuu tehtyä mtn sellasta mitä sitte joutuis seuraavana päivänä katumaan. Alkoholi tekee kyllä olon vähän itsevarmemmaks, mut vihaan sitä kun ei ajatukset pysy kasassa ja puhe takkuaa. Tulee typerä olo ja tulee selitettyä vaan kaikkea älytöntä, tekee pienistä asioista suuria. No siis tokitoki, mut jotenki pidän vaan siitä ku on täysin tietonen ittestä ja kaikesta.
Mut ehkä sitä ei aina tarvii niin olla. Huolehdin liikaa ja kelailen mitä muut ajattelee. Ei aina tarvii vaikuttaa fiksulta, olla kypsä ja muuta. Pitäis ruveta elämään, niinku oikeesti. Koska se ei oo elämistä jos kelailee vaan kokoajan sitä miltä vaikuttaa ja ymym, siinä tulee pakostakkin vähän varautuneemmaks muiden seurassa.
Pitäis oppia luottamaan itteensä jotta niistä ajatuksista vois päästä eroon.

Ja nyt ärsyttää et joudun tylsistymään koko sunnuntaipäivän himassa koska noi ei päästä menemään minnekkään, koska oon kuulemma kipee. Pyhpah.

emma tossa kokkailee nugetteja, ja sillä oon päällä jättimäinen villis. Aikas söps. Ja vähän höpsökin.

Eihän sillä oo tosiaan oo enää mtn väliä,
ei sellasella joka oli ja meni, kai.

Se tunne, aina sama, silti niin eri.

ihana ilta
ihanat ihmiset
raksutan

Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän


Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

...

Oioi
tykkään tästä biisistä niin
vaikka jotenki vähä haikeen fiiliksen tuo aina.
Muistuttaa ehkö jstn tärkeestä. Tai tiedän et muistuttaa.

hulvatonta kuolen :D ! muistuttaa vielä kaiken kukkuraks niin elävästi kuudennesta luokasta että alkaa ihan pakostakkin vähän hymyilyttää.

Kerranhan tässä vaan eletään, joten pitäis mennä vaan, miettimättä sen kummemmin.
Nytkin sitä pyörii mielessä taas niin tuhatsata asiaa jota haluis tehdä, asioita joita haluis saada sanotuks mutta ei vaan uskalla. Tunteita.

Pitäis toteuttaa toiveitaan, uskaltaa ottaa haasteita vastaan, huolimatta siitä et ainahan on mahollisuus epäonnistua, tottakai.
Turha se on kelata aina mielessään aikaa jonnekki tulevaisuuteen, ku eihän siitä tiedä kumminkaan ja se että sitä tulevaisuutta ja mahollisia virheitä pelkää, se vastaa typerää onkin. Pitäis elää hetkessä, mutta kun mä en vaan yksinkertasesti osaa.

tosi kliseistä, mut noinhan se on..Tai pitäis olla? emmä vaan tiiä

sekoon :) höpölöpölöö meen nukkuu

Mitä mun pitäis olla?
Sanoppas se.
Kyllähän mä voin muuttua, olla mitä vaan, mitä ikinä sä mun haluat olevan
kunhan tietäisin että mitä.
Oon vaan kyllästyny jatkuvaan yrittämiseen, saada huomios ja edesjonkunlaista arvostusta.

Tää on ihan vitun älytöntä.
Enhän mä rupeais oikeasti itteäni muuttamaan,
en kenenkään takia.

On vaan niin typerä olo
epätoivonen.
Säälittävä.