Mun mielestä rakkaus on ennenkaikkea päätös sitoutua johonkin (siis yleensä henkilöön). Sitten välillä se putkahtaa esiin lämpimänä olona, turvallisuutena, ilona ja jopa ahdistuksena. On niin hyvä olla ja välittää. Ja vielä saada vastarakkautta!
Mä koen olevani rakastettu, kun huomaan pieniä välittämisen merkkejä. Hymyn, auringonpaisteen, ajatuksen...
Se on mahtavaa, kun huomaa, että toinen ihminen viettää vapaaehtoisesti aikaa kanssani, välittää! Huomio onkin ehkä yksi tärkeimmistä muodoista, jolla tavalla huomaan rakkauden.
Se, että joku uhraa aikaansa (vaikka voisi olla muutakin tekemistä) minulle, saa minut tuntemaan itseni todella rakastetuksi.