Epävarmuus ja lähes kokonainen unettomuus vaivaa mieltä.
Kaikkea en tahtoisin uskoa ja taas toisaalta tekisi mieli uskoa edes johonkin.
Johonkin josta voisi rakentaa jotain pysyvää.
Siihen pysyvyyteen olisi helpompi tukeutua ja rakentaa edelleen uutta.
Uutta sellaista johon voisi luottaa ja jatkaa varmemmalla mielellä eteenpäin.
Sillä tällä hetkellä välillä mieli horjuu ja taas välillä tuntuu ettei mieltä paina..
Siltä tunteelta tahtoisin portin sulkea..
Sinne portin taakse istuttaa sen tukevan juuren josta kasvaisi vahva ja pitkälle ulottuva,
jäntevä tulevaisuuden perusta..