Jostain syystä olen aina rakastanut enemmän jalkalamppuja, pöytälamppuja sun muita virityksiä kuin kattolamppuja. Ehkäpä siksi, että ne eivät voi pudota kenenkään päälle niin helposti tai tehdä viiltoja pianon koskettimiin.
Tänään olin muuttamassa mieleni, sillä olin vihdoinkin saannut uuden lampun kattolamppuuni ja enää ei tarvitsisi pitää UV-valoa kiinni (erittäin hyödyllinen näin kotikäytössä). Ei siinä mitään, lätkäistään valot päälle, koko huone valaistuu, pimenee heti ja valaisin putoaa pianon päälle ja siitä lattialle, vain sähköjohto jäi roikkumaan katosta.
Tuore, tuore...
Siinä sitten repimään loppujaki sähköjohtoi katosta tuolin kanssa hilluen ja sen jälkeen laittamaan sulake uusiks pääl. Ei mielellään... ei mielellään, hiipi hiljainen vitutus kun näin pianon koskettimet 4-5 kosketinta otti damagea syvin viilloin. Onneksi oli matalia koskettimia.
Mutsi tietenkin rähjää, että lamppu oli kallis ja näin, mutta minkäs teet. Nykyään se löytyy pihan roskiksesta.
Loppujen lopuksi lasinsiruja oli sängyllä, pöydällä, pianolla, pianon sisällä, kitaran sisällä ja lattialla reilut määrät. Täytyypi kattella mitä teen pianon kanssa kun sen sisällä on siruja.
Toim.huom. Itse lamppu selvisi ehjänä, mutta valaisin hajosi.