IRC-Galleria

Allekirjoittanut on melkein viikon ollut venepakolaisena Ruissalossa.
Uuden kämpän korjaustyöt venysi pitkäksi ja sitten piti jopa ruveta hommiin itse.
Tänään pitäisi olla valmista ja melkeinpä onkin - listoja puuttuu ja pahvilaatikoita
on ympäriinsä ja seiniltä puuttuu sitä sun tätä.
Onpahan jotain saatu sentään aikaiseksi jos verrataan alkuperäiseen kämppään.

Nykyaikaistettu tämä kämppä ainakin on... eipähän tule enää katosta vettä läpi
niinkuin wanhalla omistajalla ja vessaa uskaltaa lähestyä - vaikka sieltä vielä
lavuaari puuttuu (tänään saatiin sentään valo).

Muutto sujui jouhevasti - en ollut edes paikalla koko
hässäkän aikana. Pianoa kuulemma nosteltiin useampia
tunteja kapeassa portaikossa ja parin viikon päästä sekin
pitäisi jälleen virittää.
Muuton yhteydessä hävisi ainoastaan puolet tavaroista,
toiset rakkaampia ja toiset arvokkaampia. Tiedä sitten
lensikö roskikseen vahingossa vai jonkin toisen toimesta.

Kävin tänään aamulla tilaamassa muutaman remontinaikaisen kuvan paperikuviksi ja
tarkoituksena on koostaa kansio kämpästä. Ennen ja jälkeen -menetelmällä.

Jokainen joka on kävelykatua seilannut useamman kuin yhden kerran on tullut
törmänneeksi katusoittajiin, -pelleihin, -kaupittelijoihin ja joihinkin
jotka kerää nimiä johonkin ties mihin.
Mannehanuristit olivat kadonneet jostain syystä katukuvasta (ehkäpä
haitarit ovat (lue: vihdoinkin) levinneet).

Jos jotain kävelykadun viihtyvyydelle voisi tehdä niin ihme pellet pois kadunvarsilta.
Enää uskallan liikkua kävelykadulla fillarilla (reilulla ylinopeudella).
Koko päivän joutusin suunnittelemaan uudestaan jotta pääsen paikasta
a paikkaan b törmäämättä kaupustelijoihin.

Piti sitä käydä sitten Börsin puolella syömässä lounas. Otin safkaksi
kanahampurilaisen ja kun se tuli niin ajattelin tietenkin, että
ketappi olisi erikätevä mauste tälläiseen safkaan. Odotetun
posliinisenkulhon sijaan sain kilon Meira ketsuppipullon pöytään - samaa paskaa eri paketissa.

Mitä onkaan puhuttu Turun terveydenhuollosta? Paskaa, mutta
parempaa kuin muualla. Tähänkin minulla on mielipide. Onhan
se hyvää joo - jos siitä pääsisi joskus hyötymään. Silloin
kun ei ole tarve niin sitä tarjotaan ja sillon kun tarve sitä
ei tarvita. Kolmen viikon jälkeen soittopyynnöstä lääkäri
soittaa ja ilmoittaa, että hänellä on tällä hetkellä sijainen
ja jättää soittopyynnön hänelle. Eikun odottelemaan.
Mikäli mitään ei pian kuulu alan säätelemään lääkityksiä itse (mitä olen
tehnyt jo kahden viikon ajan (ts. tuplannut lääkityksen itse)).
Ei tässä muuten mitään ongelmaa, mutta pitäisi ulkomaailmaan lähteä useammaksi
viikoksi ja jos homma kusee käsille siellä niin nakertaa kuin oravaa
jonka käpy on syväjäässä.

Tietokonekkin on ottanut varmaan jonkin sortin damagea muuton yhteydessä.
Ainakin koko kone on aivan ulalla ja tekisi mieli heittää se tästä 9. kerroksen
ikkunasta ulos välillä. Mikäs tässä skannaillessa ja boottaillessa konetta kun pitäisi
kuviakin työstää.

Onneksi kuvamassa ei kasva kovinkaan hälyyttävää vauhtia, koska nyt on ollut hieman laiskuutta
kuvatessa. Katsoo nyt sitten jos loman jälkeen taas jaksaisi ottaa itseään niskasta
kiinni ja ruveta tallentamaan sitä maailmaa kortille.

Eilen tuuli suhteellisen reilusti. 16 m/s annettiin tuuliennusteissa... pieni puhuri.
Jos sitä käy äkkiä kääntymässä kaverin kanssa jollalla Airiston nurkilla niin mitäs siinä
sitten muka.
Jolla jonkkaan ja menoks. Puoli mailia sataman ulkopuolella alkaa tuulemaan todella reilusti
ja aallokko kasvaa kohtuulliseksi. Yksin siinä sitten säädät isoa purjetta ja rutistat sormet
verillä pinnasta kun yksi apina roikkuu trapetsilla jollan ulkopuolella.

Samilta putosi sandaali menossa - sääli, sitä piti kumminkin lähteä sitten hakemaan ja
nokkelina poikina sitten saatiin käännöksen yhteydessä käännettyä myös jolla ympäri.
Sopiva tuuli ja aallokko pisti tiedot ja taidot koetukselle.
Aallokko käänsi jollan kokoajan kylki tuulta kohden eikä kääntämistä helpottanut kova
tuulikaan. Kahden yrityksen jälkeen päätettiin löysätä ison ja fokan fallit jotta nostaessa
(toivottavasti) purjeet putoaisivat.
Jotta saataisiin enemmän voimaa nostamiseen piti virittää kiinnitysköydestä
kääntököysi jollan runkoon.
Näillä nikseillä jolla kääntyi vallan näppärästi ja kevyesti.

Allekirjoittanut sitten hyppäsi äkkiä jollaan ja jossain välissä kyynerpää aukesi
sopusuhtaisen hyvin.
Tämän tosin huomasin jossain laiturissa missä nostettiin purjeet uudestaan kun
purjeet olivat ihan veressä. Eipä ollut sentään puuvillapurjeet kehissä, koska
muuten veri ei olisi lähtenyt purjeista yhtään mihinkään.

Tuli siinä sitten todettua tyynen rauhallisesti "Minun vereni, purjehduksen puolesta vuodatettu".

Tiistaina on lähtö jamboreelle eikä kamat ole lähellekkään vielä paketissa.
Kamoja ei oikeastaan ole edes hankittu ja joukkueen omatkin kamat ovat mitä ovat, jotain puuttuu.
Onpahan kaupat vielä auki muutaman päivän, että voi elää stressitöntä elämää hetken aikaa.

Juttu pitäisi kirjottaa ja kuvittaa jamboreesta ja tämä onkin viimeinen teksti ennen sitä (varmaankin)
tänne. Ei siinä mitään, toivotetaan teille hyiseen pohjolaan jääjille hyviä tuulia ja raikkaita
purjehduskelejä.

SupaHessu