Viime keväänä oon kirjottanut monta runoo, joissa oon luvannut itelleni, että alan panostaan Tiinaan. Koko ajan puhumaan sille ja oleen sen tukena, odottamassa sitä, että koska Tiina alkais puhua mulle.
Mutta näköjään kusin senkin. En jaksanut enään loppu vaiheessa yrittää puhua niin paljon, kun ei Tiinakaan puhunut mulle kunnolla. Olis vaan pitänyt yrittää enemmän eikä luovuttaa.