Tyttöparka ei osannu ees aavistaa
Miten paljon kylmää vettä löytyykään saavista
Ja sen kun saa niskaan, niin sillon sattuu
Ja kukaan ei tiedä miten haavat saa avattuu
Ja jos ne avaa, elämä yhä kirvelee
Sattuu yhä enemmän, tuntuu vaan niin hirveelle
Ajatella kaikkee ja suunnitella tulevaa
Ku voi jo ennalt tietää tulevan
Kortit on jaettu, on aika lyödä pöytään ne
Enää ei jaksa ettii, nyt aikoo löytää ne
Mis teki väärin, kun taivas putos niskaan
Mutsi on lähteny ja isä kännissä antaa piiskaa
Se jahtaa riistaa peittääkseen oman surun
Sumun keskelt ei näe tyttöä,
Niinkuin se surupuvun on pukenut päälle
Naapurit kuulee laukaukset,
Taloon jää enää särkyneet lautaset