Retkibanaani - Aamuyön unelmia
Puoli kolmelta aamuyöllä kadun sanojani joilla sua loukkasin
Itken tuhansia kyyneleitä koska turhaan taas sua satutin
Monta tuntia itkemistä on saanut mut taas kerran kysymään
Kuinka toisesta ihmisestä voi ihminen näin paljon välittää
Mä unelmoin et saan sua rakastaa ja kantaa sylissäni maailman ääriin
Enkä koskaan joutuisi susta luopumaan
Toivon että pystyisit ymmärtämään, anteekspyyntöni hyväksymään
Ja ottamaan mut taas sun syleilyyn
Ensisäteet jo auringosta loistavat silmään niin surulliseen
Valo lämmittää raunioita jotka syntyneet on mun sydämeen
Mä unelmoin et saan sua rakastaa ja kantaa sylissäni maailman ääriin
Enkä koskaan joutuisi susta luopumaan
Toivon että pystyisit ymmärtämään, anteeksipyyntöni hyväksymään
Ja ottamaan mut taas sun syleilyyn