IRC-Galleria

Whites of their eyes. On se kova :D
Nyt siit on vajaa kuukaus ku meidän tiet eros ja jätkät jatko runttaamista alkuperäsellä kokoonpanolla. Se on oikeesti ainoo oikee ratkaisu koska ne on soittanu yhessä nii kauan et ei siihen porukkaan pääse sisälle ku päällisin puolin. Mä menin ekoihi reeneihi täysin ulkopuolisena, ja ku viimesistä reeneistä lähin olin edelleen se ulkopuolinen. Mut en mä tyhjin käsin lähteny. Ton bändin ansiosta mä oon kuka mä oon, en oikeesti tuntis ees puolia mun nykysistä kavereista ilman sitä. Ei ollu mikää vihanen ero, ja maurivillevalleroope on edelleen mulle tärkeitä.
Ja nyt porukka tuntee mut jostai. Mä oon sen verran kerenny tykästyä olemaa keikoilla siel lavan puolella et kyl te musta vielä kuulette. Turhan nuori eläkkeelle :D
Oli vähä vaikee tajuta et sitä bändiä mihi oli panostanu kahen vuoden vapaa-ajat ja jolla oli aika suuri rooli mun lapsellisissa tulevaisuuden suunnitelmissa ei vaan enää oo.
Oikeesti tota oli hieman vaikee käsitellä ku oon kuitenki sen verran sulkeutunu et on tosi vaikee esim puhuu kellekkää ja se vaa on ku paskaa niskaa ku porukka kysyy et "noh, miltä tuntuu? Tuntuuko pahalta?" Sherlockit saatana.
Olinha mä hetken sisältä aika murusina mut vitut, elämä jatkuu!
Ja kaikkein tärkeintä on se et jätkät ja mä saadaan tehä sellasta musaa mistä ite tykätään. Siitä musiikissa on oikeesti kyse.