IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Olipa kerran orkesteriTorstai 19.03.2009 00:09

Bändi on sosiaalisena ympäristönä hyvin jännä...
Ajattelin vähän purkaa tätä omituista rakennetta omiin kokemuksiin perustuvan profiloinnin pohjalla.
Pääasiassa koska isona mä olen Freud.

Mauri Syrjälä:

-Arjen sankari ja lähes ainoa syy miksi voin kehua olevani bändissä. Nähkääs alussa olin paska (oon nytki mut alussa olin enemmän paska ku se mikä tulee ihmisestä ulos) ja Mauri piti päänsä ku muut halus musta eroon.
-Miellyttävä ihminen, sosiaalisella tasolla luottamusta herättävä. Oon huomannu et reeneis ku oon epävarma tai muuten nii katon kesken biisien Mauriin "miltä kuulostaa"-ilmeellä ja pelkkä pään nyökkäys on kuin kehu.
-Selkeesti pomomiehiä, muun muassa kun kriisi iski ja kaikki oli perseestä ja naiset mantelimassasta nii tuli ymmärrystä.
-Muusikkona: joo en kykene sanoin kuvaamaan. Kaikki tietää jo :D

STAY TUNED FOR OUR NEXT EPISODE

Joo. Keikka oli. Vittu.Torstai 05.02.2009 01:11

Reps*
hehtaarin betonihallissa kolme ihmistä :DD Soitettii ihs hyvin mut ketä se hyödytti?
Muutan nepaliin.
Peace out \,,/

Keikkaaa<3Lauantai 17.01.2009 17:02

Viimein olen päätynyt galtsupäiväkirjan pitäjäksi. Hävettää ja sillee :D
Mut asiaan.
Whites Of Their Eyes @ next step-messut 4.2.
puolet bändistä ei ees tiedä siit viel.... Tunnin setti, sinne kaikki pittaamaan.

Studiosessioita odotellessa
yours truly, Tino Kocko
- Vanhemmat »