IRC-Galleria

Tänään oli hyvä päivä. Menin yliopistolle kahdeksitoista, huomasin taas vaihteeksi saaneeni väärää informaatiota, eli olin vääntäytynyt sängystä ylös kaksi tuntia liian aikaisin. En viitsinyt lähteä kotiinkaan, joten ostin kioskilta kynän ja pienen lehtiön (niitä semmosia keltaisia tarraläpysköjä) ja käperryin yliopiston kahvilan nurkkaan katselemaan ihmisiä, piirtämään ja runoilemaan. Istuin siinä varmaan puolitoista tuntia. Oli oikein viihtyisää. Suunnittelin, että alan harrastaa kahvilataiteilua useamminkin. Kirjoitan sen would-be-romaanini kahvilassa tuollaisille tarralapuille. Ne olivat nimittäin yllättävän inspiroiva formaatti. Tuli pitkästä aikaa tarve maalata. Piirustin nimittäin kahvilassa kuvan, joka ehdottomasti pitäisi saada maalatuksi. Öljyväreillä, pelkkiä punaisen sävyjä ja hieman mustaa. Vaan eihän minulla enää mitään maaleja ole, kun en ole vuosiin maalannut. Enkä kuitenkaan satunnaisinspiraation vuoksi viitsi ostaakaan, kun niitä tuskin tulisi käytettyä.

Huomiselle ei ole mitään menemisiä. Joudun luultavasti notkumaan koko päivän kotona, jotta saan luentopäiväkirjan kirjoitettua perjantaiksi. Tähän asti olen onnistunut taas lykkäämään sen aloittamista olemalla mahdollisimman vähän kotona. Univelat todennäköisesti lisääntyvät vielä tulevinakin öinä...

Kuoleman laulukunnaita repeatilla puoli vuorokautta, ja olo on parempi kuin päiväkausiin! Harvoin on mikään levy tällä tavoin iskenyt päin näköä kertalaakista. Olen aivan ihastuksesta mykkyrällä. Itken, nauran, hoilaan ja tanssin. Tosi hyvä fiilis. Ei enää ollenkaan niin pystyynkuollut olo kuin vielä eilen päivällä.