IRC-Galleria

Kello 4:16 varhain sunnuntaiaamuna.

Luojan kiitos elän yksiössä. Biisi-ideoita nimittäin tulvii. Joku heikkohermoisempi solukämppis olisi jo saattanut kahjota lopullisesti.

Sain tänään äänityskaluston kuntoon ja tuossa koittanut opetella Garage Bandin salaisuuksia. Eniten ärsyttää vain se, etten pysy tarkasti taimissa. Joskus heittää 1/64, joskus 1/32, toisinaan jopa 1/16, eieiei... Se hyvä puoli koneelle äänittelyssä on, että motivoi treenaamaan kun ei jaksa siirrellä jokaista nuottia erikseen paikoilleen. :P

No mutta biiseihin.
1) Ensimmäisen nimesin "My Realityksi". Se tuli eilen. Ja tänään. Siinä oiva vinkuveisu, kun ei pääse sisälle "siihen johonkin". Pelkään vaan, että se on jo kopio jostain toisesta olemassa olevasta biisistä. Toivotaan parasta - pelätään pahinta. Mutta tätä pelkään aina.

2) Toinen biisi, kutsumanimeltään "Like Champaigne", joka syntyi keskosena ennen aikojaan toukokuussa, on myös nyt työstön alla. Siinä on potentiaalia, mutten ole varma osaanko tarjota sille sitä, mikä sille itselle olisi parasta. Sovituksista kyse siis taasen.. Huomannette, että puhun biiseistä kuin lapsista. Ja jotain semmoisia ne onkin. Tosin liian monta keskenmenoa... :(

Ja sitten tein ISKELMÄÄ. Työnimeltään "Rakastuu voit kehen vaan" ei siis _ikinä_ ulotu Dizzyn ohjelmistoon, sen voin luvata kautta kiven ja kannon, mitä ikinä vannon sen teen, jos jaksan oottaa huomiseen. Eli siis ääh. Teen siis kappaleita myös muille artisteille. Kunhan loppubändi palajaa Ilosaaresta juhlimasta, pyydän Satua laulamaan vokalistiosuudet uusiksi.

3) Huomenna äänitän alkutekijöihinsä jäänyttä biisiä, jota kutsun nimellä "I Don't Care". Ajattelin lainata siihen jotakuta matalaäänistä räppäriä, kuten Cheekkiä. Ja joku jaksaa vielä puhua siitä, miten musiikkimme on absoluuttista J-rockia.. :D

4) Tulevalle levylle on odotettavissa myös Coldplay -tyyppinen syntikkaballadi, mutta ehkä ylihuomenna. Sen intro ja säkeistö jäi yli edelliseltä levyltä ja olen päättänyt työstää kyseisen viisun loppuun asti.

5) Ja sitten on tietysti Keep It All In, jossa on _meille tärkeän_ Stevenin sanoitukset. Tuo biisi saa kuitenkin jäädä odottamaan vuoroaan, sillä kertsi taisikin olla jo jostain muualta kotoisin. Tätä käy aina. Frustration is building up inside.

Jeahpoprok. Oiskohan se nukkumaan? Syntikalle on matkaa kolme metriä, joten enköhän taas kohta siinä istu. :) Aamulla (lue klo 12 jälkeen) blondaan tukan. Ja sitten taas pinkkiä päälle - pitäisi kirkastua hieman.

8.7.2007
Rokpopjeah!

Tavastian keikka takana ja nyt suunta eteenpäin. Oli mahtia kuulla, että meidät pyydettiin uudelleen soittamaan Kuopion Henry’s Pubiin, olivat tykänneet ilmeisesti aika kovin. Ja sehän lämmittää artistin paatunutta sydäntä joka tilanteessa. Eli uusi veto Savon mailla perjantaina 17.8. Äskettäin vasta tajusin, että seuraavana päivänä odottaa keikka Imatran Rock to the Riverissa (www.rocktotheriver.com). Mutta älkää peljätkö vaikka lavalta lipsahteleisi pari sanaa savvoo. Se menee kyllä ohi.

Ajattelin väsäillä nettisivuille FAQ:n eli usein kysytyt kysymykset. Kaksi ensimmäistä on jo valmiina:
- Miten Japani liittyy Dizzyyn?
- Kumpaa sukupuolta Jesse edustaa?
Molempiin kysymyksiin löytyy jo vastaus sivuilta kun tarkkaan lukee, mistä huolimatta niitä kysytään viikoittain. Oonkin joskus jäänyt miettimään, milloin viimeeksi joku on kysynyt itse musiikista jotakin.. No, mutta. Sama asia kuin tapaisi uuden ihmisen: ensiksi kiinnittää huomionsa ulkonäköön ja sitten vasta sisältöön. Luonnon kiertokulku. Hirvi syö pään ja kojootti jalat. Tai jotai sinnepäin.

Kuulin tiistaina Anna Abreun uuden sinkun End of Love. Sehän kolahti! Aivan mieletön biisi, vaikken Idolsia juuri seurannutkaan. En omista telkkaria (tv-lupatarkastajalle tiedoksi). Annan biisi rokkaa. Oon ihan fiiliksissä. Pähkinöinä. Banaaneina. Teemu Brunila on kuningas.

Oon myös itse koittanut tässä pikkuhiljaa väsäillä kakkoslevyä kuosiin. Jesse on jo yhden rokkiveisun kyhännyt ja alku näyttää varsin lupaavalta, ellen sanoisi. Sen työnimi on Take It All or Die. Tuli jo himo soittaa keikoilla, mutta ehkä koitetaan säästää syksyyn. Ihan kuin yrittäisi karkkilakkoa. Kerran tammikuussa onnistuin. Lihoin kaksi kiloa. Jätskejä, keksejä, hampurilaisia, leivonnaisia eikä limppareita laskettu.

Mutta nyt on heinäkuu ja kaveri sai työsuhdealennuksella nuo kaikki. Eilen heittelin niitä alas parvekkeelta siinä toivossa, että ulkona huudelleet pikkutytöt eivät enää huutelisi bändimme nimeä. Vai oliko se sittenkin ”isi”?

-Tanja