IRC-Galleria

...pääsääntöisesti perseestä. Eikä se tuu koskaan mikskään muuttumaan</whine>
<?>
En edes tiedä miksi taas tuntuu tältä.</?> Ei oo mitään syytä. oikeesti. Surettaa vaan kaikki. <itku >(koko päivän ollu tämmöstä taas, johan liian pitkään olinkin onnellinen. Ehkä nyt on aika vaipua depressioon</itku>

blaah. Kylläpä melkeen taas kiinnostaa. Töissä istunu jo kohta tunnin, lähinnä lukien pakkista ja koettaen sisäistää sjmv:o. Ei kyllä taida miun muovailuvaha jaloille oikein toimii ellen seiso tuolin päällä... Muuten kyllä jalat on taas sen oloset että tietää jumpanneensa, perse/takareidet/lähentäjät ihan tulessa. Tulihan tota aerobistakin harrastettua taas viikon tarpeeseen ;) (Siis luistelemassa käytiin ja semmosta)

Koittas jotenki nyt kasata ajatukset ja alkaa keskittyy töihin. Ekaks kuitenkin vaikka kaffia tahi jotain.

Siis jos ei niiQ oo mitään kirjotettavaa?!?

Työviikko tuntuu kuluvan harvinaisen hitaisesti, mikä ei sinällään ole mikään yllätys. Niinhän se menee aina kun erityisesti odottaa jotain. Esim. vkloppua. Eipä miulla kyllä yleensäkkään ole tuo työinto mitään huipputasoa ollut, että lieneekö tässä sitten suurempaa muutosta sittenkään.

Muuten mulla on kaikinpuolin yllättävänkin mukavaa. Ei mitään ihme synkistelyjä vieläkään. Oikein pelottaa kuinka osaan suhtautua asioihin niin rauhallisin mielin. Tuntuu ettei tää voi olla tottakaan, ja että jossainvaiheessa räjähtää. Joko vitutus tai epätoivo. Vaan ei kyllä. Nyt ei ole mitään moisia merkkejä ilmassa.

Elämä on loppujenlopuks ihan kiva juttu.

Onse.

Saas nährä miten tää taipuumulta.

Mutta kivaa ainaski just nyt (toissapäivän, eilen, tänää). Viikko varmaan tulee olee vaikeeta.

Mut jospa tää tästä nyt jotenki. Vähän uutta ja outoo vaan miulle.

Koskaan en ole käyttöohjetta tarvinnut minkään kodinelektroniikka laitteen kanssa. Mut nyt kyllä täytyy myöntää että meikäläisen osaaminen ja ammattitaito ei paljon auta kun pitäis ymmärtää ihmismielen koukeroita.

Manuaali tulis nyt siis enemmän kun tarpeeseen.

Ei pysty ymmärtämään.

Lällällää.

Ja uskokaa, se on ihan oikee ihminen, eikä mikään LOST:n Sawyer (joka on kyllä kanssa aika namu).

Mut miullapa on hyvä tapa tyksiä aina saavuttamattomia kohteita. Se on niin turvallista :D

Ahdistaa, masentaa, vituttaa... angst.

Jossain viiraa nyt ja pahasti!

Mie oon oikeesti tyytyväinen elämääni, onnellinenkin jopa, näin ainakin luulisin sikälimikäli tämän tunteen osaan oikein tulkita.

Tämä on kyllä tosi mystistä. Ennen olin aina tyytymätön elämäntilanteeseen vaikka kaikki ois ollu miten hyvin. Nyt sen sijaan, vaikka oikeesti olis melkeempä syytä murehtia ja synkistellä niin hymyilyttää vaan. Ihmeellistä. Ihanata.

Täytyy vaan toivoa että euforinen olotila jatkuu.

Elikkäs meikäläisen 2kk tipaton kausi loppuu tänään kun suuntaan kohti maamme uljasta pääkaupunkia Hell sinkiä. Ohjelmassa kinkereitä kahdelle illalle. Oletettavasti alkomahoolia tulee sen verran nautittua että sen jälkeen voikin taas viettää hiljaiseloa seuraavat pari kk.

Oon kyllä niin tyytyväinen että saan vihdoin itseni liikenteeseen ja irti arjesta. Täytyy myös toivoa että reissu osoittautuu mukavaksi. Pieniä varauksia kyllä on, mutta täytyy toivoa että kaikki menee putkeen.

Töissä ei tietenkään malttais olla kun menojalka vipattaa jo armottomasti, ja iltaan on niiiiin pitkä aika. Täytynee junassa ottaa pari rohkaisuryyppyä, mutta ei liikaa että löytää vielä oikean spåran ja onnistuu hyppäämään oikealla pysäkillä pois.

Tätä se on kun maalainen lähtee suureen maalimaan ;)

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.