Kerran, kerran unohduksen holviin lasken lepäämään,
kaiken koetun, kaiken tunnetun, kaiken muistetun.
Kerran, kerran ajan usvaseitit peittää allensa
kaiken kärsityn, kaiken itketyn, kaiken kestetyn.
Enkä mieti enää mihin tarina päättyykään.
Mut sinun katsees kannan muistoissani aikaan iäiseen,
sinun katsees tunnen sielussain sen kätken sydämeen.
Ja hymys lämmön kannan mielessäni viime henkäykseen,
sen muiston vien mennessäni hetkeen viimeiseen.
Enkä mieti enää mihin tarina päättyykään.
Kerran, kerran hämäryyden portit meille suljetaan
kaikki tuleva, kaikki oleva, kaikki menneisyys.
Kerran, kerran muistot saavat harsokankaan kuvittaa
kaikki eletty, kaikki koettu, kaikki rakkaus.
Enkä mieti enää mihin tarina päättyykään.
Mut sinun katsees kannan muistoissani aikaan iäiseen,
sinun katsees tunnen sielussain sen kätken sydämeen.
Ja hymys lämmön kannan mielessäni viime henkäykseen,
sen muiston vien mennessäni hetkeen viimeiseen.
Enkä mieti enää mihin tarina päättyykään.
-J&J-