Ok, Welcome to NHK, ollut tarkoitus lukea se sarja jo ehkä vuosi pari ja viimein sain sen alotetuksi ja siinäpä meni se yö ja luetuksi tuli. Tein tosin siinä kaikkea muutakin, jonka takia vei niin kauan...
Mutta, pidin. Onnistuin jopa itkemään aikasta parissa otteessa. Puolesta välistä eteenpäin yhä enemmän ja enemmän. Nauraa en saanut ihan niin paljoa, vaikka koomisiakin kohtauksia riitti. Silti vain harva nauratti, loppujen lopuksi...
No, ei kaikkien sarjojen tarvitsekaan naurattaa, ja pidinkin tästä juuri siksi, että... No, koska se ei naurattanut? No kuitenkin. Loppu olisi voinut olla parempikin, mutta ei se surkeakaan ollut. Tunnelma muuttui aika reilusti parissa kohtaa, mutta eihän se elämä aina samaan malliin jatku päivästä toiseen, muutoksia tulee ja mieliala vaihtelee.
Ja näin siteeratakseni vielä sarjaan liittyen erään toisen sarjan Itoshiki Nozomua, "The ultimate form of love is to commit double suicide". Vaikkei sitä loppujen lopuksi tässä käynytkään, mutta... Asetun silti samalle kannalle Zetsubou-sensein kanssa. =w='