ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin,liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Nyt riekalein kuteet ja kantapäät verillä,
läpi tuulen ja tuiskun nyt vihdoinkin peril.
Tää on se paikka mis mä pystyn ottaa rauhas,
sade on ohi pystyn vihdoinkin näkee kauas.